JOULUKELJUMIA 2003

Mikä olisikaan jouluisempi aihe kuin joulukinkku. Aikojen kuluessa tähän jouluiseen perinneruokaan on liittynyt monenlaista parranpärinää. Viime vuosilta on jäänyt mieleen ainakin sellaisia kinkkuun kohdistuvia vaatimuksia, että sen on oltava harmaasuolattu, siinä ei saa olla rasvaa, eikä se saa olla tanskalainen. Puuttumatta kenenkään muun kulinaarisiin, kinkkua koskeviin toiveisiin totean omasta puolestani, että näistä kolmesta vaateesta itse allekirjoitan vain ensimmäisen.
En muista kaikkia niitä argumentteja, joilla tanskalaisen kinkun ostajia on syyllistetty, enkä halua tässä yhteydessä ottaa kantaa siihen onko sellaiseen langenneella motiivina ollut sen enempää epäisänmaallisuus kuin aikomus tappaa suomalainen talonpoikakaan, vai onko kysymyksessä ollut ainoastaan niinkin arkisesta ja jopa raadollisesta asiasta kuin kyseisen lihatuotteen hinta.
Oli miten oli, tänä vuonna aistimiin on useammastakin lähteestä tarttunut havaintoja vihertävistä pelottelijoista. Kuluttajille on levitetty kauhukuvia geenimuunnellulla soijalla lihotetusta tanskalaisista sioista. On väitetty tilanteen jatkuneen jo vuosia. Entä sitten ? Ei ainakaan Piruparan tietoon ole tullut ainoatakaan tapausta, jolloin joulukinkun syöjät olisivat sairastuneet muuhun kuin ylensyönnistä aiheutuviin vaivoihin. Eikä siinä sian nauttimalla ravinnolla tai sen alkuperämaalla ole merkitystä.
Niille, jotka suhtautuvat epäillen siihen, mitä joulukinkuiksi päätyvät siat nykyisin syövät, kerron muistelon tuolta 1950 -60 -lukujen taitteesta. Jo silloin ymmärrettiin jätteiden lajittelun päälle. Oli niin sanotut tavalliset roskat ja sianruoiksi kutsutut ihmisten ruoan tähteet. Edellä mainitut kerättiin niille varattuihin “putulaatikoihin” ja jälkimmäisiä varten oli kannelliset tynnyrit. Aika ajoin lähialueen sikalan omistaja kiersi hevosensa kanssa keräämässä nämä tynnyrit “herkkuaterioiksi” kasvateilleen, jotka edelleen päätyivät supisuomalaisina kinkkuina kansalaisten joulupöytään. Voidaan sanoa, että kierrätys oli moitteetonta. Mainittakoon vielä, että varsinkin kesäaikaan nämä sianruokaa sisältävät tynnyrit suorastaan kuhisivat valkoista sentin mittaista elämää. Siitä huolimatta joulukinkku maistui tuolloinkin ja nostalgis-sentimentaalinen makumuisti väittä, että paremmalta kuin kinkut pitkään aikaan.
Onneksi tanskalaiset ovat viime vuosina pitäneet huolen siitä, että moneen suomalaiseen, vähävaraiseksi mainitun kodin joulupöytään on riittänyt edullista joulukinkkua. Tänä vuonnahan hintaeroa, ainakaan vielä ei juurikaan näy.