JALOA JOULUMIELTÄ

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Se on antamisen ja saamisen aikaa. Monet yhteisöt jakavat joulumieltä eri muodoissa niille, joilta epäilevät sitä puuttuvan. Ajatus saattaa olla kaunis ja ehkä Piruparalta itseltään puuttuu tarvittavaa joulumieltä, kun kyyninen ajatus sarkasmiin taipuvassa pääkopassa alkaa kulkea ihan omia ratojaan.
Mieleen hiipii ajatus, että perustuuko ihmisen epäitsekäs ja jalo käytös muita kohtaan todella epäitsekkyyteen ja jalouteen, vai onko kysymyksessä pelkän oman edun ajaminen ja tavoittelu? Jos henkilö lahjoittaa tavaraa tai rahaa joulu- katastrofi- tai mihin tahansa keräykseen, onko kysymyksessä itse asiassa hänen oma itsekkyytensä. Voitaisiin kai puhua jonkinlaisesta kaupankäynnistä tai vaihtokaupasta. Lahjoittamalla keräyksiin tai työskentelemällä ilmaiseksi hyvän asian tai hyväntekeväisyyden puolesta vaikkapa julkisesti (kuten monet artistit ja muut taiteilijat), nämä henkilöt hankkivat itselleen ns. ”hyvän ihmisen” maineen, josta he saavat itselleen jotain sellaista etua, jota heillä on heti tai tulevaisuudessa mahdollisuus hyödyntää omassa elämässään. Voitaisiin kysyä, miksi pikkupojat haluavat palomiehiksi? Ovatko he jo siinä iässä niin jaloja, rohkeita ja uhrautuvaisia, että haluavat oman henkensä kaupalla pelastaa kauniita vähäpukeisia naisia palavasta rakennuksesta vai onko kysymys siitä, että itse asiassa he haluavat tehdä toimillaan vaikutuksen asianomaiseen neitoseen?
Niin hyvää, arvokasta ja haluaisin uskoa, myös epäitsekästä työtä, kun Lastenklinikan kummit tekevätkin sairaiden lasten hyväksi, he samalla ottavat vastuuta yhteiskunnan harteilta, jolle sairai-den lasten hoito luonnollisesti kuuluu. Tuntuu aika ilkeältä ajatella, että kun lastenklinikoiden hallintoelimissä päätetään seuraavan vuoden budjetista, siellä automaattisesti huomioidaan mitä ja kuinka paljon kummit tulevat keräämään, jolloin yhteiskunnan rahaa niihin tarkoituksiin ei tarvitse varata ja ne voidaan käyttää johonkin tähdellisempään, vaikkapa johtoportaan Pariisin matkoihin.
Ehkä tämä kaikki oli Piruparan keskellä päivää näkemää painajaisunta ja kaikkien joulumieli on aitoa, lämmintä ja epäitsekästä.
Rauhallista Joulua!