Odottamaton

Mutta niinhän ne usein ovat. Nobelin palkinnot. Myönnän, että suusta pääsi tahaton ”Oho”, kun uutiset kertoivat Barack Obamalle myönnetystä Nobelin rauhanpalkinnosta. Kuten kaikki hyvin tietävät, vuosittain jaetaan dynamiitin keksijän Alfred Nobelin nimeä kantavat ja hänen alulle panemansa fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan alalla jaettavat palkinnot. Lisäksi Nobel-säätiö on myöntänyt vuodesta 1969 lähtien taloustieteen alalta palkinnon, jota kutsutaan taloustieteen Nobeliksi.

  Selvääkin selvempää on, että tavallisella kadun miehellä, ei riitä kykyä eikä kanttia arvostella edellä kolmen ensin mainitun tieteenalan palkinnon oikeutusta. Sen sijaan rauhan kysymyksistä ja kirjallisuudesta saattaa myös rivikansalaisella olla näkemyksiä ja mielipiteitä ja ehkä juuri siksi niiden tiimoilta käydään usein laajaa ja kriittistäkin keskustelua kulloisenkin palkinnon oikeutuksesta.

  Toisaalta on todettava, etteivät Nobelin palkinnon jakajat itsekään ihan syyttömiä ole saamaansa arvosteluun. Sen verran yllättävyyttä ja usein jopa tarkoitushakuisen politiikanteon makua, juuri kirjallisuuden ja rauhanpalkintojen kohteiden valinnassa pistää silmään, että ei sitä kokonaan sattumaksi tai täysin tahattomaksi voi laskea.

  Täysin omaan kategoriaansa voidaan laskea nyt myönnetty Nobelin rauhanpalkinto. Kukaan ei kieltäne Barack Obaman tavoitteiden rauhanomaisia pyrkimyksiä ja päämääriä. Palkinnolla – ihan jo nimensäkin mukaan – yleensä palkitaan tehdystä työstä tai saavutetuista tavoitteista. Hieman, mutta vain hieman kärjistetysti voisi sanoa, että urheilukilpailuissa palkittaisiin siitä, että pyrkii saavuttamaan ennätyksen – joko omassa tai jopa maailman mittakaavassa. Tai jaettaisiin ansiomitaleja hyvistä pyrkimyksistä.

  Jos tutkimattomia ovat herran tiet, vielä tutkimattomampia ovat Nobel-komitean kulkemat ja käyttämät polut. Mutta kuten tuli jo todettua, ei politiikan tekemistä ole aiemminkaan pidetty poissuljettuna silloin, kun Nobel-palkintoja jaetaan.

  Näin maallikkona voi kuvitella arvokkaista ja arvonsa tuntevista henkilöistä koostuvaa Nobel-komiteaa, joka tärkeytensä ja merkityksensä hyvin tietäen ja tuntien tekee juhlavia ratkaisujaan, yhden maailman arvostetuimman palkinnon saajiksi. 

  Mutta kun luonto on se mikä on, niin välittömästi samaan ajatuskuvioon ilmestyy pieni sarvipää, joka väittää, että mistäpä sitä tietää. Ehkä Nobel-komitea ilkikurisuuttaan teki päätöksen siltä pohjalta, että näpäytetäänpä tässä nyt Obaman edeltäjää, herra Bushia, jonka rauhantahtoisuus oli lähinnä sotaintoilua ja myönnetään rauhanpalkinto hänen seuraajalleen. Ihan vaan piruuttaan.