SOTAA KÄYVÄ MAA

Kun viime viikolla, valtakunnan päälehti julkaisi Vieraskynä-palstallaan Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Suomi on paraikaa sotaa käyvä maa”, tuli heti mieleen, että leikitelläänkö tässä nyt sanoilla ja niiden merkityksillä. 

  Kysymys on tietenkin Suomen Afganistan-operaatiosta, missä suomalaiset rauhanturvaajat ovat viime aikoina joutuneet useiden iskujen kohteiksi. Ainakin toistaiseksi vielä rauhanturvajoukoiksi tituleeratut joukot osallistuvat toimintaan, jota virallisesti kutsutaan kriisinhallintaoperaatioksi.

  Niin Suomen puolustusministeri kuin ulkoministerikin kysyttäessä korostavat, että kysymys on YK:n mandaatilla suoritettavasta kriisinhallintatehtävästä, mikä tietenkin on totta, mutta ei – ainakaan välttämättä – tarkoita, että puhutaan perinteisestä rauhanturvatoiminnasta.

  Rauhanturvatehtävän määritelmä ymmärtääkseni sisältää sen, että operaation on oltava vastakkain olevien osapuolten – siis molempien – hyväksymä. Näin ei taida ihan olla Afganistanissa. Ovatko siis suomalaiset Afganistanissa rauhanturvatehtävissä? Vai käytetäänkö sanaleikkejä ja siksi tehtävää kutsutaan kriisinhallintaoperaatioksi. Oli miten oli, tilanne lienee erilaisin sanakääntein tulkittavissa vähintään kahdella eri tavalla. Salonius-Pasternakin mukaan Suomi on sodan osapuoli toimiessaan Isaf-joukoissa, jotka edustavat yksinomaan Afganistanin hallitusta.

  Kun suomalaiset tämän vuosituhannen alkupuolella lähtivät Afganistaniin, ensisijainen tarkoitus taisi olla erilaisten jälleenrakennustöiden käynnistäminen ja niiden jatkaminen. Missä vaiheessa toimenkuva on muuttunut osallistumiseksi sotilaallisiin operaatioihin, siihen tämän kirjoittaja ei kykene vastaamaan. Tekeekö se Suomesta sotaa käyvän maan, jos suomalaisten toiminnan motiiveita Afganistanissa ovat – kuten Salonius-Pasternak toteaa – ihmisoikeuksien puolustaminen, terrorismin vastustaminen, huumeiden vastainen taistelu ja kansainvälisen vastuun kantaminen? Sen kysymyksen vastaamiseen tarvitaan kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita, eivätkä palstanpitäjän kyvyt siihen riitä.

  Kuten todettu, sekä puolustusministeri Häkämies ja ulkoministeri Stubb ovat ehdottomasti kiistäneet Suomen olevan sotaa käyvä maa. Toisaalta, Salonius-Pasternakin teksti on varsin vakuuttavaa ja asiantuntevaa luettavaa. Piruparka yhtyykin esitettyyn kysymykseen: Voisiko olla niin, että Suomi sittenkin on sodan osapuoli ja näin ollen, sotaa käyvä maa. Herrat ministerit eivät vain ole tulleet sitä havainneeksi!!!???

  Keskustelu asiasta varmasti jatkuu.