Tavoistaan tunnetaan

Suomella on paitsi pitkä raja, myös pitkä ja monivaiheinen historia itänaapurin kupeessa ja sen tapojen tuntemisessa. Suomea ja suomalaisia koskevia asioita ensin Venäjällä, myöhemmin Neuvostoliitossa ja sittemmin taas Venäjällä, ovat hoidelleet monet tahot. Aikanaan Suomessa tapahtuviin asioihin vaikuttaneet ja niistä pääsääntöisesi päättäneet keisarilliset piirit hiipuivat naapurissa vallankumouksen myötä. Niistä henkilöistä, jotka sen jälkeen ovat Suomea koskeviin kysymyksiin sekaantuneet, historiankirjoihin ovat jääneet ainakin sellaiset nimet, kuin Vjatšeslav Molotov, Andrei Ždanov ja Viktor Vladimirov. Noilla nimillä on Suomessa ilkeä kaiku ja ne toki ovat historiaa. mutta ne osoittavat, että aktiivista pyrkimystä vaikuttaa Suomessa tehtäviin ratkaisuihin on ollut jo pitkään. Näin ollen, esimerkiksi viime aikoina, etenkin Venäjän mediassa, esiin nousseet ”mummo-ongelmat” ja pulmallisiksi muodostuneet lasten huostaanottokysymykset, eivät asioihin vaikuttamispyrkimyksineen ole ennen kokemattomia eivätkä ainutkertaisia tapauksia.

  Se osoittaa myös sen, että viime aikoina paljon tapetilla ollut lapsiasiavaltuutettu Pavel Astahovin toimet omine omalaatuisilta vaikuttavine tapoineen, ei ole uutta, vaan tavat ovat kuuluneet naapurin kyykytysstrategiaan ilmeisesti aina.

  Oikutteluun perustuvan kauppakumppanin maineen itänaapuri on hankkinut ja tullut siitä tunnetuksi erilaisilla kaupankäyntiä vaikeuttavilla toimillaan. Niistä on toki todettava, että ne eivät yksinomaan ole kohdistuneet Suomeen, vaan kylminä talvina myös keskinen Eurooppa on saanut tuta kaasutoimituksissaan venäläisten luotettavuuden kauppakumppanina.

  Suomea ja suomalaista metsäteollisuutta kuritettiin pitkään – jopa vuosia – puutulliuhkailuilla. Myönnän, että en tarkkaan tiedä tämän päivän tilannetta. Tuliko uhkailusta totta? Ainakaan tiedotusvälineissä puutulleista ei ole puhuttu pitkään aikaan mitään.

  Viimeisin osoitus naapurin oudoista tavoista on venäläisten viranomaisten määräämä tuontikielto joillekin suomalaisille maito- ja lihanjalosteille. Julkisuuteen annetun tiedon mukaan, kieltoa alettiin toteuttaa vasta rajalla, käännyttämällä täyteen lastatut rekat takaisin.

  Venäjän viranomaisten määräämän tuontikiellon kerrotaan johtuvan siitä, että jotkut suomalaiset elintarvikkeet eivät täytä venäläisiä elintarvikesäännöksiä. Ehkä näin – en osaa sanoa. Mutta paljon on muutosta säännöksiin tapahtunut, mikäli ne ulottuvat myös lihan vähittäismyyntipisteisiin – sanotaan nyt vaikkapa Viipurin kauppahallissa. Josta tämän kirjoittajan kokemukset ovat – se myönnettäköön – jo muutaman vuoden takaa.