TYHMÄNROHKEAA RETORIIKKAA

Jyri Häkämiehen esiintyminen Yhdysvalloissa tuo käyttäytymisenä mieleen pers’kärpäsen, joka mielistelee isäntäänsä puhumalla sitä, mitä olettaa tämän haluavan kuulla. Ellei kommentteja ala kuulua, lienee oletettavaa, että Häkämiehen ohella tasavallan hallitus ja maan ulkopoliittinen johto ovat puolustusministerinsä lausuntojen takana. Väittämällä Suomen turvallishaasteiden aiheutuvan Venäjästä, Venäjästä ja vielä kerran Venäjästä, Häkämies osoittaa mitä typerintä käytöstä. Herää kysymys, oliko esiintymisen takana vihjailu, että Suomi pelkää itäisen naapurinsa vaurastumista ja varustautumista ja siksi asia niin painokkaasti esitetään Yhdysvalloissa.
Olen vuosien varrella, tällä palstalla useita kertoja ihmetellyt suomalaisten edelleen ylläpitämää ”rähmälläänolo-kulttuuria”. Kun Neuvostoliitto hajosi, oletettavaa olisi ollut, että suomalaiset olisivat huokaisseet helpotuksesta. Muutaman vuoden sitä kestikin, suomalaisten äimistellessä outoa tilannetta, kunnes liittyminen Euroopan unioniin pelasti tilanteen ja antoi suomalaisille kauan kaivatun tilaisuuden osoittaa kuuluvansa läntiseen maailmaan. Ja milläpä suomalaiset muuten olisivat onneaan osanneet osoittaa, kun jatkamalla rähmälläänolo-filosofiaansa, nyt vaan EU:n suuntaan. Ei Venäjän karhu silti unohtunut. Suomi sai EU:ssa joksikin ajaksi jopa Venäjä-asiantuntijan erikoisaseman. Muilla kun ei ollut menneisyydessään vastaavia rähmälläänolo-kokemuksia.
Huolimatta siitä, että kokoomus oli aikoinaan kaikkein innokkaimpana kannattamassa Suomen EU-jäsenyyttä, hyvin pian oli havaittavissa, että EU ei ole sille tarpeeksi läntinen rähmälläänolon kohde. Paremmat suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet esillä jo pitkään ja Nato-jäsenyys on ollut tapetilla aina, kun tilaisuutta asian esiin ottamiselle on ilmaantunut.
Aikoinaan Suomen pääministerin epäiltiin ruskeakielisyyttään lupailleen suomalaisten tavalla tai toisella osallistuvan Yhdysvaltain, Irakiin tekemään interventioon. No, seuraava pääministeri yritti varsin kyseenalaisin keinoin selvittää, mitä oli tullut puhuttua. Ja kuten muistetaan, Suomen ensimmäinen naispääministeriys loppui nolosti lyhyeen. Häkämiehen puheita ei tarvitse selvitellä, ne on esitetty koko kansalle lukemattomia kertoja. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Lähtevätkö suomalaiset kiltisti mukaan Häkämiehen nuoleskeluoperaatioon?
Siinä olen Häkämiehen kanssa samoilla linjoilla, että asioista on uskallettava puhua niiden oikeilla nimillä. Jos Venäjä koetaan turvallisuushaasteeksi, se on voitava sanoa ääneen myös Suomessa, ilman rähmälläolo-retoriikkaa. Keskustelun vieminen Yhdysvaltojen maaperälle, osoitti Häkämieheltä suoranaista typeryyttä!
Kun Häkämies esiintyy Suomen puolustusministerinä, hän edustaa Suomen virallista kantaa, ei kokoomuksen – ja siinä vielä toistaiseksi, on vinha ero.