”Ei tule ikävä”

”Ja antaa mennä vaan” sekä ”tervemenoa”. Siinä muutama kommentti, joita Piruparka sai kuulla tässä pyhien aikaan, kun ystäville ja tutuille soiteltujen jouluntoivotuspuheluiden lomassa tuli ohimennen tiedusteltua kannanottoa Matti Vanhasen luopumisilmoitukseen keskustan puheenjohtajatehtävistä.

  Eli kovin mairittelevia eivät olleet kommentit Vanhasen kannalta – edes niiden taholta, jotka yleensä ja muuten yleisellä tasolla ovat osoittaneet ymmärtämystä keskustalle ja joskus jopa sen puheenjohtajalle ja tämän edesottamuksille. 

  On luonnollisesti keskustan ja ennen kaikkea Vanhasen oma asia, haluaako jatkaa keskustan puheenjohtajana. Tulevasta nivelrikkoleikkauksesta aiheutuva pitkä sairausloma perusteluna ei vakuuta. Semminkin, kun Vanhanen ilmoitti halunsa jatkaa pääministerinä. Pääministerin tehtäviäkö voisi hoidella raajarikkoisena ja puolikuntoisena sairauslomalta käsin? Toisaalta tyytyisikö keskustan uusi puheenjohtaja seuraamaan sivusta hallituksen työskentelyä, jonka johtamiseen hänellä – edellisten eduskuntavaalien tuloksen perusteella – olisi oikeus?

  Myönnän, että kovin usein eivät valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielipiteiden ja tämän kirjoittajan näkemysten välille ole tarvinnut laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Nyt olen kuitenkin hänen kanssa täysin samaa mieltä – vaikka todennäköisesti eri lähtökohdista käsin – että pääministerin vaihtaminen ei ole ilmoitusasia.

  On selvää, että Katainen ja kokoomus eivät halua hallituksen johtoon uutta ja ärhäkkää ja jo seuraaviin eduskuntavaaleihin tähtäävää vaalikampanjaa vereksin voimin käyvää pääministeriä. Sillä niinhän siinä tulisi käymään, jos pääministeri vaihtuisi automaattisesti keskustan uuteen puheenjohtajaan.

  Oma näkemykseni sen sijaan perustuu sille, viime aikoina paljon esillä olleelle periaatteelle, että pääministerin on nautittava eduskunnan luottamusta. Toisin sanoen, tuon luottamuksen nautintaoikeus ei automaattisesti ole keskustan puheenjohtajalla. On nimittäin niin, että eduskunnan luottamus – vaikka vain välillistä kansan antamaa luottamusta onkin – on kuitenkin hieman eri asia, kuin keskustan puoluekokouksen enemmistön kannatus. Olisi näet aika hurja asetelma, jos keskustan puoluekokous olisi se elin, joka jakelisi mandaatteja toimia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastuunkantajana ja osin jopa sen johtajana.

  Vaikka spekulaatiot Vanhasen ilmoituksen jälkeen lähtivät heti käyntiin, vasta kevät ja keskustan kesän puoluekokous antaa lopullisia vastauksia. Hallituksen työskentelyyn ilmoitus ei voi olla vaikuttamatta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan.