ELÄKESTRATEGIAA?

On myönnettävä, että Paavo Lipposen varsin vakuuttavalta ja yksiselitteiseltä vaikuttanut ilmoitus eläkkeelle siirtymisestään kuluvan eduskuntakauden jälkeen yllätti. Piruparka oli monien muiden tavoin uskonut, että eduskunnan yhteyteen valmisteilla oleva uusi uljas ulkopoliittinen tutkimuslaitos oli suunnitteilla vain ja ainoastaan Paavo Lipposen komean ja kunniakkaan uran päätösnäyttämöksi.
Oli kutakuinkin selvää, että kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta noin seitsemän vuotta sitten, johtui Lipposen kotiutumisesta pääministerin vallankäytön tunnelmiin, eivätkä häntä kiinnostaneet presidentin kaventuneet valtaoikeudet. Ei tarvita kovinkaan lennokasta mielikuvitusta voidakseen kuvitella Lipposen mielialoja keskustan saaman vaalivaalivoiton jälkeen (ne näkyivät naamasta), kun pääministeriys karkasi ensin Jäätteenmäen ja sittemmin Vanhasen hoidettavaksi. Valinta eduskunnan arvovaltaiseksi, mutta valtakunnan vallankäytön kannalta merkityksettömäksi puhemieheksi, sai pitkäaikaisen pääministerin suuntaamaan katseensa kohti Eurooppaa ja huippuvirkoja siellä. Tavoitteet olivat korkealla, eikä edes rivikomissaarin virka houkutellut. No, tiedossa on kuinka hommassa kävi.
Kun edellä kerrottuun taustaan lisätään Paavo Lipposen uraan kuuluva parivuotisjakso ulkopoliittisen instituutin johtajana, ei eduskunnan yhteyteen perustettavasta uudesta ulkopoliittisesta tutkimuslaitoksesta voinut tulla kuin yhteen johtopäätökseen. Ei Suomi eikä eduskunta tutkimuslaitosta tarvitse – sitä tarvitsee Paavo Lipponen omaksi pysyväksi monumentikseen jälkipolville tallennettavaksi.
Tällaisiin ajatuksiin orientoituneen Piruparan ja todennäköisesti siis monen muunkin Lipponen yllätti ilmoituksella ryhtymisestään eläkeläiseksi. Poliittisissa kuvioissa harvoin asiat ovat niin, miltä ne näyttävät. Eikä ainakaan tämän kirjoittaja yhden ilmoituksen perusteella usko Lipposen eläkkeelle lähtöön. Huomattavasti vahvempana on epäilys, että eläkeilmoitus kuuluu Lipposen strategiaan, joka perutaan siinä vaiheessa kun ”etsinnöistä huolimatta” uudelle ulkopoliittiselle instituutille ei löydy tarpeeksi pätevöitynyttä johtajaa. Silloin Lipposen on peruttava ”vastentahtoisesti” eläkepäätöksensä ja vielä kerran luovutettava itsensä ja kykynsä kansakunnan palvelukseen.