Elämme kepulikonstien aikaa

Kun edellisessä kolumnissani otin jonkin verran kantaa Kepun sote-uudistuksen varjolla ajamaan maakunnalliseen itsehallintomalliin eli kepulaisittain niin kutsuttuun maakuntamalliin, huomasin, että jotain saattoi jäädä vielä sanomatta. Siinä ei siis varsinaisesti ole mitään uutta, että Kepulla lienee tarkoitus tehdä tuosta kyseisestä maakuntien hallintomallista merkitykseltään jopa kuntasektoria huomionarvoisemman tekijän, eikä sekään varsinaisesti yllätä, että asiaa pyritään ajamaan niin kutsutusti sammutetuin lyhdyin ketunhännät kainalossa vilkkuen.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, sote-uudistuksesta on meneillään vielä keskeneräisenä lausuntokierros, mutta huhuja liikkuu jo, että nimenomaan keskustavetoisissa maakunnissa ollaan sitä mieltä, että koko sote-uudistuksella ja sen onnistumisella ei olisi mitään, tai ei ainakaan kovin suurta merkitystä. Pääasian väitetään olevan, että maakunnallinen itsehallintoalue pääsisi päättämään tulojen ja menojen rakenteesta itsenäisesti. Eli rahasta ja sen jakovallasta on kysymys ja miksei olisi, onhan tavoitteena kaiketi se, että kuntien ja valtion lisäksi vielä maakunnatkin pääsisivät verottamaan kansaa ja innokkaita rahanjakajia takuuvarmasti löytyy.

Kun tuosta Kepun maakuntamallista ollaan rakentamassa kuntiakin tärkeämpää ja merkittävämpää hallintokoneistoa, voidaan kysyä, kuten joku on tehnytkin, onko Kepu kyhäämässä Suomesta jopa jonkinlaista liittovaltiota, jossa maakunnat toimisivat kuten osavaltiot. No, oli miten oli, uusi hallintotaso joka tapauksessa tulisi lisäämään kustannuksia ja byrokratiaa. Siitä ei päästä mihinkään. Luonnollisesti Kepu myös laskelmoi omia kannattajiaan ja jäseniään uuden maakuntahallinnon virkamiehistöön. Siinäkään ei – Kepun toimintatavat tietäen – ole mitään ihmettelemistä.

Sen verran surullisen kuuluisasta sote-ratkaisusta on väännetty kättä, että soisi jo ihan hyvän ja avoimen päätöksentekokulttuurin takia, että asiat hoidettaisiin ilman kepulaisia taka-ajatuksia ja muita sen harrastamia kiristyselementtejä ja asioiden sekoittamista, jota koplaukseksikin on joskus jossain yhteydessä kutsuttu. Näyttääkin, jälleen kerran, varsin vahvasti siltä, että Kepulle valta ja sen hankkiminen omalle puolueelle – vaikka tunnetuksi tullein kepulikonstein – on demokratiaa ja kansalaisten hyvinvointia tärkeämpää. Kepun toimia arvioitaessa on muistettava ottaa aina huomioon myös kepulivara.