Harmaata ja pikimustaa

Jos värillä tai sen sävyillä on merkitystä ja jos niillä voidaan jollain tavalla kuvata ”synnin” tai rikoksen astetta tai vakavuutta, Heidi Hautalan sekoilu niin kutsutun harmaan talouden ”syöverissä” on värivivahteeltaan laskettava hyvinkin vaalean harmaaksi. Mitään euromääriä – ei ainakaan tämän kirjoittajan silmiin – ole sattunut, mutta luistaminen työantajan erilaisista maksuvelvoitteista joidenkin siivous- tai pienten remonttipalvelujen osalta eivät rahasummiltaan voi olla kovin suuria ja vaikka kyseiset tapaukset eivät liene aivan tuoreitakaan, pitkään politiikassa mukana olleen Hautalan olisi ihan jo itsesuojeluvaiston nimissä pitänyt ymmärtää, että tämäntyyppiset asiat löytää yleensä edestään. Tämä tietenkin olisi edellyttänyt ministerinä ja harmaan talouden ongelmia ratkovan hallituksen työryhmän jäsenenä toimivalta henkilöltä (tässä tapauksessa Hautala) eritystä valppautta, että nimeä ei päästä yhdistämään tämäntyyppisiin asioihin ja siitä syystä jättäytyminen tuon mainitun työryhmän ulkopuolelle olisi ollut vähintäänkin järkevää.

Hautala on sittemmin ilmoittanut eroavansa harmaan talouden ongelmia ratkovan työryhmän jäsenyydestä. Se riittänee tässä vaiheessa, ellei enää muuta asian tiimoilta ilmaannu.

Kaikesta huolimatta on tärkeää, että henkilöt kansakunnan kaapin päällä toimivat nuhteettomasti ja että menneisyydenkään kaapeissa ei heillä mitään suurempia luurankoja piileksi. Sekin on hyvä, että media puuttuu tiukalla kädellä jokaiseen lipsumiseen ja lepsuiluun, joita ”isokenkäisten” keskuudessa mahdollisesti tapahtuu.

Jonkinlaisen suhteellisuusongelman, ainakin tämän kirjoittaja, on kuitenkin näkevinään tässä ”tapaus Hautalan” uutisoinnissa. Kysymys oli toki ministeritason mokasta, joka edellyttää tietysti perusteellista asioiden kertomista. Ministerin moraalin voi ja pitääkin kyseenalaistaa, jos aihetta ilmenee. Eivätkä Hautalan toilailut ainakaan parantaneet tasavallan hallituksen ja sen ministereiden uskottavuutta. Eli sen suhteen, mistään pikkuasiasta ei ollut kysymys.

Se suhteellisuusongelma oikeastaan syntyykin siitä, että uutisoinnin painopiste on koko ajan ollut ministeri Hautalan harjoittama ”harmaa talous” tai ainakin jonkinasteinen sekaantuminen sellaiseen. Jos kaikki ystävänpalvelukset ja talkootyöt ja vastavuoroisesti tehdyt kaverin auttamiset ynnä pimeänä tehdyt pikkuhommat saataisiin verolle, summa saattaisi olla varsin komea. Mutta eivät ne kuitenkaan ole se suurin harmaan talouden ongelma, joka Suomea ja muutakin Eurooppaa vaivaa. Odotan mielenkiinnolla niitä otsikoita, jotka joku miljoonaluokan veropetosbisnestä harjoittava joskus saa aikaiseksi – jos sattuu jäämään kiinni. Sillä niissä piireissä harjoitettu talous ei ole enää harmaata, vaan todella pikimustaa.