Kiveen kirjoitettu

Suomessa on kovasti oltu itsetyytyväisiä, ellei suorastaan pullisteltu siitä, että täällä on niin kaukaa viisaasti osattu ottaa opiksi 1990-luvun laman aiheuttamasta pankkikriisistä. Sekä tietenkin siitä, että tuon suuren viisauden seurauksena Suomi on säilyttänyt, parin muun eurooppalaisen valtion ohella, parhaat mahdolliset luottoluokitustietonsa. Toistaiseksi!
 

  Hieman samanlaisin – omahyväisin ja ylimielisinkin – elkein, ovat tasavallan hallituspuolueiden edustajat suhtautuneet kutakuinkin kaikkiin niihin taloudellisiin kriisiviesteihin, joita koko nykyhallituksen olemassaoloajan on kantautunut. Aina on vedottu hallitusohjelmaan, joka – jostain syystä – nyky-Suomessa sekin on, kuin kiveen kirjoitettu. Pilkkuakaan siitä ei saisi muuttaa, ainakaan ennen hallituksen tuloa toimikautensa puolimatkaan, jolloin tilanne tiettävästi vasta on esillä. Korjausliikkeiden teko ei näytä olevan sallittua siitäkään huolimatta, että lähes kaikki ne taloudelliset edellytykset ja ennusteet, joiden varaan kyseinen asiakirja on kirjoitettu, ovat jääneet toteutumatta tai hävinneet kokonaan. Näin palstanpitäjän silmin, itäisimmästä uusimaalaisesta periferiasta katsottuna, näyttääkin vahvasti siltä, että tasavallan hallitus on päätään hallitusohjelmaan hakkaamalla hyvää vauhtia tuhoamassa sitä etua ja hyötyä, jonka se väittää, tai ainakin uskoo, saavuttaneensa alussa mainitun, 1990-luvun pankkikriisin kokemuksista.
 

  Vuosien saatossa en muista törmänneeni kovinkaan moneen aisaan, jossa olisin ollut yhtä mieltä tuoreen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kanssa. Nyt olen. Siitä huolimatta, kuuden puolueen koalitiohallituksen kaikki päätökset, Vapaavuoren vastustelusta huolimatta, perustuvat eriasteisiin kompromisseihin, jotka kaikki mukana olevat puolueet kykenevät hyväksymään, Vapaavuori on kuitenkin oikeassa, kun hän totesi, että: ”Hallitusohjelma viritettiin ennakoitua paremman talouskehityksen varaan. Ei tullut ennakoitua parempaa talouskehitystä eikä tullut edes ennakoitua, vaan tuli ennakoitua huonompi”. 
 

   Tämän jos minkä, pitäisi näkyä hallituksen toimissa. Mikään – ei edes tasavallan hallitusohjelma – voi olla niin lopullisesti kiveen kirjoitettu, ettei sitä voisi soveltaa tai jopa muuttaa olosuhteiden niin vaatiessa. Siksi tuntuukin suorastaan absurdilta, että eräät hallituskumppanit ja jopa ministerikollegat naureskellen vähättelivät Vapaavuoren lausuntoa, sijoittamalla sen tuoreen ministerin innokkuuden aiheuttamaksi esiintuloksi.
 

  Toivoa sopii, että tasavallan hallituksessa vähitellen aletaan heräillä. Ainakin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen varoitteli omiaan tulevasta äskettäisessä demareiden puoluevaltuuston kokouksessa. On näet yksi asia, joka ei ole kiveen kirjoitettu. Ne ovat Suomen luottoluokitustiedot.