Kuin pyy maailmalopun edellä

Kuin pyylle, maailmanlopun edellä, on käynyt tasavallan hallitukselle kuluvalla vaalikaudella. Alkuperäisestä sixpackistä kutistui ensin kvintetti tai viisikko – kuka mitäkin nimeä halusi käyttää. Ja nyt, kun vihreätkin keräsivät lelunsa ja vaihtoivat hiekkalaatikkoa, jäljellä on enää kvartetin verran puolueita, joiden kannatuslukemat eduskunnassa ovat hiuskarvan varassa. Tuo hiuskarva tarkoittaa, että hallituspuolueilla on eduskunnassa 102 kansanedustajaa ja kuten tiedetään, eduskunnan puhemies ei voi äänestää, joka tarkoittaa, että voimasuhteet ovat 101–98. Teoriassa voidaan tietenkin puhua vielä enemmistöhallituksesta, mutta minkäänlaisiin riskienottoihin ei hallituksen piirissä ole mahdollisuutta ryhtyä. Jopa uusia vaaleja on povattu. Kovin moni tilannetta tarkkaileva ei niihin kuitenkaan usko. Historia kertoo, että epäluottamuslauseäänestyksissä Suomessa hallitus on kaatunut ainoastaan neljä kertaa ja viimeisestäkin välikysymykseen kaatuneen hallituksen eroamisesta on kulunut jo 56 vuotta eli se tapahtui vuonna 1958.

Jos tasavallan hallitus kaatuisi nyt, uudet eduskuntavaalit voitaisiin järjestää kai aikaisintaan joskus tammikuussa. Kun vaalit normaalisti ovat jo ensi kevään huhtikuussa, lienee erittäin epätodennäköistä, että oppositio – niin ahkerasti, kun se välikysymyksiä koko vaalikauden on rustannutkin – tarttuisi tässä tilanteessa mahdollisuuteen kaataa istuva hallitus. Olettaisi, että jo se, että puolueiden vaalikampanjat kävisivät ”kuumimmillaan” juuri joulun tienoilla, luulisi olevan omiaan jarruttelemaan suurinta intoa hallituksen kaatamiselle.

Aivan toinen asia on se, minkälainen Alexander Stubbin hallituksen toimintakyky edellä mainitulla eduskunnan enemmistöllä muuten on. Ihan yleisesti on puhuttu ”rammasta ankasta”, joka – tässä tapauksessa – tarkoittaa poliittista päätöksentekoelintä, jolla ei ole entisenlaista kykyä ja mahdollisuutta toimia eikä poliittista uskottavuutta hoitaa tehtäviään. Vaikka Stubbin hallitus ei tekisi yhtään uutta päänavausta, sillä on sen verran isoja asioita entisissä ja olemassa olevissa kysymyksissä ratkaistavanaan. Vaikkapa vaan tasavallan taloudellisen tilanteen vuoksi, mistään kuntauudistuksesta ja sote-ratkaisuista ja muista puhumattakaan, että epäilyt toimintakyvyn rajoittuneisuudesta ovat perusteltuja. Käytännössä Stubbin hallituksella on aikaa toimia jouluun asti. Joululomiensa jälkeen kansanedustajat tulevat hiippailemaan pääasiassa vaalikentillä varmistelemassa uudelleenvalintojaan ja tasavallan päätöksenteko lepää laakereillaan aina siihen asti, kunnes eduskuntavaalien jälkeinen uusi hallitus on saatu aikaiseksi ja aloittaa toimintansa. On siis enemmän kuin todennäköistä, että nykyhallituksen toimenkuva tullee jatkossa olemaan lähempänä toimitusministeriötä, kuin poliittista, toimintakykyistä hallitusta.