Mitä edestään löytää

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tällaiset vanhat sanonnat muistuttavat aina aika ajoin viisaudestaan. ”Mitä jos koittaisit totuutta”, on myös poliitikkopiireissä tuttu sanonta, joka valitettavan usein muistetaan vasta viimeisessä hädässä.

  Kysymys on tietenkin episodista, joka on uutisoitu Marja Tiuran onnettomaksi taktikointiyritykseksi kääntää oman, henkilökohtaisen pyrkyryytensä paljastavat toilailut, muiden junailemaksi juonitteluksi.

  Tämäntyyppisen uutisoinnin lisääntymisestä voi tietenkin päätellä, että vaalit ovat jälleen tulossa. Aloitteen ottaminen omiin käsiin osoittaa Tiuralta tietenkin ennakkosuunnittelua. Sen otaksuttavana lähtökohtana lienee ollut oletus, että hänen henkilökohtainen ja kyltymätön halunsa mustan ministeriauton takapenkille – vaikka puoluetta vaihtamalla – tulee tavalla tai toisella esiin jonkun muun toimesta, joten aloite on tässä vaiheessa viisainta tehdä itse. Tiurallahan tämäntyyppisistä toimista on kokoemusta jo entuudestaan.  

  Jonkinlainen laskuvirhe Tiuralle taisi kuitenkin sattua. Kun oikein ovelaksi yrittää heittäytyä, aina on vaara, että kaikki palaset eivät loksahdakaan omille paikoilleen. Ainakin siinä laskelmat pettivät, kenen sana painaa enemmän. Edellisten eduskuntavaalien kokoomuslaisen, viehättävän äänikuningatar Tiuran väitteet vai keskustan, jopa kelmin maineessa olevan, puoluesihteeri Korhosen esittämät antiteesit. 

  Pakan ja samalla myös Tiuran suunnitelmat sotki Nova Group-yhteyksistä ja onnettomista vaalirahasotkuista kyseenalaiseen julkisuuteen noussut liikemies Arto Merisalo, joka oli toiminut yhteyshenkilönä Tiuran ja keskustan Korhosen välillä. Oliko Merisalon ulostulo Tiuralle yllätys – mene ja tiedä. Jäljet kuitenkin näkyvät vielä pitkään suomalaisessa politiikassa osoituksena henkilökohtaisten intressien painoarvosta.

  Mikä sai, kyseenalaisenkin liikemiesmaineen omaavan, Merisalon heittäytymään avomieliseksi ilmoittamalla, että hallussaan oleva todistusaineisto tulee paljastamaan tiedot Tiuran puolueloikkauksen aloitteentekijästä? Tuskin ainakaan äkkiä herännyt huono omatunto tai yllättävä rehellisyys.

  Huomattavasti todennäköisempää on, että tapaus Tiura antoi Merisalolle ainutkertaisen tilaisuuden tuoda julki, että hän – asianajajansa kehotuksesta – on nauhoittanut ”henkivakuutuksekseen”, järjestelmällisesti puhelimessa käymiään keskusteluja niin poliitikkojen, kuin muidenkin tahojen kanssa aina vuodesta 2006 asti. Vaikka Merisalon nauhoitusten julkaiseminen on lähinnä teoreettinen mahdollisuus, moni poliitikko – Tiuran ohella – tuntenee kylmän ringin tietyssä paikassa muistuttamassa vielä pitkään, mitä asioita edestään saattaa löytää.