Sen lauluja laulat

Eri yhteyksissä on väitetty, että ristiriitojen ilmetessä, vastakkainasettelu on se, jota olisi viimeiseen asti vältettävä ja ongelmat olisi ratkottava neuvottelemalla, sovittelemalla ja avoimella asenteella. Ehkä näin, se saattaa kuulostaa jopa hyviltä neuvoilta, mutta jos lähtökohdat ovat sellaiset, että luottamus puuttuu ja käsitykset pelisäännöistä ovat täysin erilaiset, niin yritä nyt siinä neuvotella ja unohtaa kaikenlainen vastakkainasettelu.

Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun silmään sattui viikonlopun aikana uutisoitu SAK:laisten luottamusmiesten tapaaminen, jossa varsin arvovaltaiselta taholta esitettiin tasavallan hallitusta kohtaan varsin kolkkoa arvostelua ja palstanpitäjän mieleen tuli oitis ajatus siitä, että riittävätkö eväät viidennen neuvottelukierroksen toteuttamiseksi ja Juha Sipilän lempilapsen, yhteiskuntasopimuksen realisoimiseksi.

Tämän kirjoittaja on kohtalaisen samaa mieltä Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon kanssa siitä, että hallituksen harjoittamassa pakkolakipolitiikassa on kysymys ideologisista asioista. Vaikka onkin aika kovalta kuulostava väite, kun sanotaan, että hallituksen kanta myötäilee työnantajien ja porvarileirin halua päättää siitä, miten ihmisten asiat ovat, ei ässä-koplan edesottamuksia seuratessa juuri muihin päätelmiin voi päätyä.

Kun Aalto kertoi, että Metalliliitossa on tutkittu sitä, minkälaisia tuloksia Saksassa on seurannut, kun työelämän pelisääntöjä on niin kutsutusti uudistettu, voi vaan sanoa, että jäljet pelottavat. Päinvastoin kuin Suomessa, jossa hallitus ilmoittaa tavoitteekseen kilpailukyvyn parantamisen ja uusien työpaikkojen luomisen, vastaavat toimet Saksassa ovat aiheuttaneet vakituisten työsuhteiden määrän merkittävää putoamista ja muunlaisten työsuhteiden lisääntymistä, joka tarkoittanee pätkätöitä ja muita epätyypillisiä työsuhteita, joista on muodostunut halpatyömarkkinat, joita Suomessa syystäkin vastustetaan.

Niin kummalliselta, kun tasavallan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tuntuukin, näyttäisi siltä, että istuva porvarihallitus pyrkii toimillaan laskemaan palkansaajien ostovoimaa. Tätä mieltä edellä mainitussa luottamusmiestapaamisessa oli AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen. Todeta täytyy, että vaikka tämän kirjoittaja ei kovin usein allekirjoitakaan herra Piiraisen ajatuksia, tässä asiassa olemme samaa mieltä.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Juha Sipilän ja kumppaneiden edesottamuksia seurailee, että mieleen – aivan kuin itsestään – tulee vanha sanalasku: Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Siitä huolimatta, että niin kutsuttua yhteiskuntasopimusta ajetaan (silmänlumeeksiko?) kuin käärmettä pyssyyn, ei voi välttyä ajatukselta, että niin hallitus, kun työnantajaosapuoli mieluimmin toteuttaisivat uhkaamassa olevat pakkolait.