Untuvikkojen touhuako?

Untuvikoiksi kutsutaan tiettävästi päivän ikäisiä kananpoikia. Otsikon kysymys ei kuitenkaan tarkoita niitä, vaan kysymys viittaa ensisijaisesti kokemattomuuteen. Sain äskettäin sähköpostia usein asioista perillä olevalta taholta ja minulta kysyttiin, olenko huomannut, että lähes kaikki Juha Sipilän hallituksen ministereistä ovat “untuvikkoja”. Ymmärsin asian niin, että puhe oli nimenomaan aiemmasta ministerikokemuksen puutteesta tai sen vähyydestä. Näin äkkiä mietittynä herra Stubb ja rouva Vehviläinen taitavat olla ainoita, joiden kokemuspiiriin kuuluu aiempaa hieman pidempiaikaista ministerikokemusta. Eri pituisina pätkäministereinä ovat aiemmin toimineet Juha Rehula Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa sekä Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Sanni Grahn-Laasonen herra Sutbbin pääministeröimässä tynkähallituksessa. No, kaikillahan on aina joskus se ensimmäinen kerta, mutta kun pääministerikin on varsin kokematon ja kun on seurannut noita “untuvikkokerhon” edesottamuksia, alkaa epäilys hiipiä mieleen, että ainakin osan tasavallan hallituksen viimeaikaisista sekoiluista voisi laittaa kokemattomuuden ellei peräti asiantuntemattomuuden piikkiin.

Jotkut asiat ovat ihmetyttäneet erityisesti. On muodostunut lähes säännöksi, että hallituksen suunnitelmat, koskivatpa ne niin kutsuttuja pakkolakeja tai sote-uudistusta taikka pakolaisille maksettavia avustuksia, ovat törmäyskurssilla perustuslaillisiin ongelmiin. Näin maallikosta tuntuu todella oudolta, että tasavallan hallituksessa kehitellään lakialoitteita, jotka ovat ristiriidassa voimassa olevan perustuslain kanssa.

Sanomattakin on selvää, että kokemattomien ja/tai asiantuntemattomien ministerien liepeillä häärii melkoinen virkamiesarmeija, jonka toimenkuvaan kuuluu nimenomaan toimia ministerin taustavoimana ja asiantuntijoina tukemassa ministerin toimia. Jostain syystä järjestelmä ei tämän hallituksen aikana toimi vai ovatko “untuvikkoministerit” niin itsetietoisia tai peräti kovakalloisia, että systeemi niin sanotusti sprakaa.

Tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että pääministeri Sipilä viikonvaihteen yöneuvottelujen jälkeen ilmoittaa suureen ääneen, että sote-ratkaisu on syntynyt, vaikka esimerkiksi rahoituskysymykset ovat täysin levällään. Puhutaan paljon myös esimerkiksi keskussairaaloiden päivystyksistä, mutta ainakaan Piruparan aistimiin ei ole sattunut havaintoa, kuinka sote-ratkaisun toinen puoli eli se sosiaalisektori tullaan tulevaisuudessa järjestämään.

Kovin hyvältä ei näytä pakkolakikysymyksessäkään. Epäilen vahvasti. että vastaanotto tulee olemaan vähintäänkin nihkeä. Ennustajaeukon tehtävä on aina epäkiitollinen, mutta tuskin tässä edes tarvitaan kovin kummoisia ennustajanlahjoja, jos toteaa, että tasavallan hallitus tarvitsee melkoisesti tuuria, jos aikoo selvitä rämpimästään suosta edes kohtuullisen kuivin jaloin. Mutta saihan keskusta oman maakuntamallinsa ajettua läpi. Ehkä se riittää kepulaiselle puolueväelle.