VALLAN HUUMAA

Vallan huumaa, ellei peräti humalaa oli havaittavissa, kun tasavallan “hallitus” piti viikonvaihteen aikana puoluekokoustaan kahdella paikkakunnalla.
Tampereella kokoontui kykypuolue kokoomus kehumaan Kataista, joka uudelleen annetusta johtajuudestaan kiitellen, vastavuoroisesti suitsutti nimeltä mainiten suuren joukon kuuliaisiaan ja piti linjattoman linjapuheen, jonka pääasiallinen anti oli aurinkoisen isän elkein kerrottu satu kultaisesta linnusta tottelevaisille ja nöyrille alamaisilleen.
Ilmeisen opettavaiseksi tarkoitetun sadun sanoma tuli kansalaisille toki selväksi, kuten yksinkertaisille ihmisille kerrotut, vertauskuvalliset tarinat ovat tulleet kautta koko ihmiskunnan historian. Jonkinlainen opetus liittynee myös siihen, että lähes puolentoista vuoden valtiovarainministerikokemuksen jälkeen, Katainen kertoi äkkiä tajunneensa olevansa ministeri ja oivaltaneensa, että ministerinä voi pistää asioita valmisteluun ja tutkimusta vireille. Hienoa! Suorastaan loistavaa älyn lentoa.
Ainoa asia, mikä kokoomuksen yltäkylläiseen ja ylimieliseen kokoustunnelmaan näytti tekevän särön, oli kysymys presidentin valtaoikeuksista. Onko uskon puute oman presidentin saamiseen mennyt, kun kokoomus on viemässä valtaoikeuksia kaikkein todennäköisimmältä, seuraavalta presidentiltä – Sauli Niinistöltä ja tekemässä hänestä pelkkää kättelyautomaattia.
Joensuussa keskusta keskittyi korhoslaisessa hengessä tavanomaiseen ja monista aiemmista puoluekokouksista tutuksi tulleeseen kepu-uhoonsa. Tunnelmaa tuntui keventävän, kun puolueelle viime viikkoina lähes painajaiseksi muodostunut Kehittyvien maakuntien Suomi oivallettiin olevan vain eteläisen Suomen lehdistön – keskustan pään menoksi – kehittämä juoni.
Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että keskusta saattaa uhrata puoluesihteerinsä KMS:n alttarille. Näin ei päässyt käymään, kun Korhonen nöyrästi, mutta pohjalaisittain uhoten ja itseään kehuen pyyteli muka anteeksi. Ei kuitenkaan polvillaan. Polvillaan hän kertoi olleensa ainoastaan ”könytessään” rahaa keskustalle, joka toki keskustaväkeä miellytti. Osa tuota Korhosen uhoa näyttäytyi ilmoittautumisena vastuunkantajaksi – uhriksi joutuvan – keskustan kehittämispäällikkö Lasse Kontiolan tekemisistä. Ajatus saattoi kuulostaa kauniilta, jopa jalolta, mutta kun tietää mitä suomalaisen poliitikon vastuunkanto tarkoittaa, sananhelinä on lähempänä totuutta.
Kepu puhdistautui ylpeästi uhoten puoluekokouksessaan vaalirahakohun synnyttämästä synnin taakasta – hetkeksi. Silti vastaamattomia kysymyksiä jäi auki. Aika näyttää, käykö uho ja ylpeys tässäkin tapauksessa lankeemuksen edellä.