Yllätys – tai sitten ei

Pyrkimykset enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi tasavaltaan, mutkistuivat. Vaikka tavoitteet kuuden puolueen hallituskoalitioon vaikuttivat lähinnä luonnottomilta se, että varsin toiveikkaidenkin vaiheiden jälkeen, hallitustunnustelija Katainen ”näyttää ovea” vasemmistopuolueille ja huutaa keskustaa apuun, lienee jonkinlainen yllätys.

On sanomattakin selvää, että hallitusneuvotteluista nyt ulosheitetyillä puolueilla, on ollut oikeus – jopa velvollisuus – vaatia omia vaalilupauksiaan hallitusohjelmassa toteutettavaksi. Menivätkö vaatimukset niin sanotusti överiksi, vai halusiko Katainen toteuttaa vain ja ainoastaan oman viiteryhmänsä tavoitteita, siitä kenenkään neuvotteluihin osallistumattoman on paha mennä sanomaan sitä tai tätä. Se, että Katainen on vaihtamassa neuvotteluosapuolta entiseen hallituskumppaniin, viittaisi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vähäväkisen kansanosan edunvalvonta kun ei koskaan ole ollut kokoomuksen ensisijaisia tavoitteita – niin työväenpuolueena kuin itseään on markkinoinutkin. Katainen tietää edellisen hallituskauden kokemuksesta, että nykyisen keskustan kanssa kokoomuksella on paremmat edellytykset toteuttaa muiden muassa kansakunnan ”parmminvointipyrkimyksiä”. Siinä – jo ennestään – hyvinvoivalle kansanosalle jaetaan sitä mainostettua parmminvointia sen verran runsaasti lisää, että ylijäävistä rippeistä riittää muruja pöydältä pudoteltavaksi myös huonompiosaisille. Näin se toimii – kokoomuslainen paremminvointi-ideologia, jota vaaleissa kovasti ylläpidettiin.

Vaaleista, joissa kansalaiset esittivät selväsanaisen tuomionsa nykymenoon, on kulunut ainoastaan muutama viikko. Nyt näyttää siltä, että Katainen – kansalaisten vaaleissa esittämästä vaatimuksesta huolimatta – on rakentamassa maahan entistä hallituspohjaa. Siis sitä, joka valtavalla velanotolla on ylläpitänyt illuusiota veronkevennysten kaikkivoivasta ja kaikenkattavasta mahdista. Se ei ole enää edes äänestäjien ja kansalaisten pettämistä, se on heidän suoranaista halveksuntaa.

Pahat puheet väittävät, että keskustan lähteminen mukaan hallitusneuvotteluihin on jo valmiiksi sovittu. Sen verran pitää muodon vuoksi empiä, että näyttäisi, kuin asiaa jouduttaisiin jopa pohtimaan ja jäseniltä kyselemään. Mene ja tiedä! Katainen on kuitenkin laittanut kepun selän tiukasti seinää vasten. Perussuomalaisten pelattua itsensä EU-vaatimuksineen – ainakin teoriassa – tiukasti paitsioon ja vasemmistolle on näytetty ovea, joten enemmistöhallituksen aikaansaaminen näyttäisi olevan keskustasta kiinni. Edellyttäen, että vihreät pysyvät remmissä. Uusia vaaleja pelkäävät kaikki muut paitsi perussuomalaiset, eikä ainakaan keskustalla olisi edes varaa niihin. Hallitukseen lähteminen tietäisi alistumista neljäksi vuodeksi kokoomuksen apupuolueeksi. Paha paikka.