AJOTAIDOT SYYNISSÄ

Taas on poliisi viikonloppuna erityistarkkaillut suomalaisia ajotapoja ja –taitoja. Aihetta varmasti on. Onnettomuustilastojen kärjessä näyttäisi ”komeilevan” kyseenalaisilla ansioillaan nuoret miehet. Heidän asennevammaisuutensa liikenteessä on yleisempää kuin muilla tai ainakin sen seurauksia löytyy useammin ruumishuoneilta ja sairaaloista, autoromuttamoista nyt puhumattakaan. Jostain syystä nämä asennevammat pääsevät valloilleen ja ilmenevät näillä nuorilla ( rohkeilla suomalaisurhoilla ???) erityisesti kauniina valoisina suviöinä, jolloin olosuhteet tiellä liikkumiseen ovat usein lähes ihanteelliset. Ensimmäisenä tulee mieleen, että näillä nuorukaisilla itsekeskeisten ja yleensä varsin vaatimattomien ajotaitojen suhteuttaminen melko hyviinkin olosuhteisiin on jotenkin ongelmallista.
Jostain syystä autolla ajamisen taidot ovat suomalaisille lähes pyhä asia. Ilman häpeää ja huonommuuden tunnetta nämä Väinämöisen jälkeläiset kyllä auliisti ilmoittavat, etteivät osaa soittaa tai että laulutaidotkin ovat erittäin vähäiset, mutta kun kysymys tulee autolla ajamisesta, on jokainen suomalainen omasta mielestään hyvä tai ainakin huomattavasti keskitasoa parempi kuljettaja.
Mistä tällaiset harhaluulot sitten johtuvat? Jos tietäisin, hyväpalkkainen tulevaisuus vakuutusyhtiöiden palveluksessa olisi taattu. Saattaisi kuitenkin olettaa, että ne kustannukset mitä ajokortin hankkimisesta joutuu näinä aikoina maksamaan, antaisi oikeuden odottaa saavansa vastineeksi hyvän kuljettajan taidot. Näinhän ei tietenkään ole vaan sillä huikealla summalla saa ainoastaan virallisen luvan alkaa opettelemaan ajamisen jaloja taitoja. Siihen väitteeseen, jota jotkut (feministitkö ?) ovat esittäneet, että varsinkin nuorilla miehillä auto toimisi jonkinlaisena seksuaalisuuden välineenä (jatkeena ?), en nyt tällä seisomalla usko. Ainahan koiraat ovat naaraille kykyjään esitelleet, jo tuhansia vuosia. Ei siihen autoa ole tarvittu.