Tasavallassa tapahtuu?

Yllä olevasta otsikosta huolimatta ja pelkästään uutisten lööppejä seuraten voisi olettaa, että tasavallassa alkuviikon keskeisimmät – ellei peräti ainoat – tapahtumat rajoittuisivat kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen humalaiseen sammumiseen ja kokoomuspuolueen presidentintekijöihin viime presidentinvaaleissa.

Sanomattakin on selvää, että ministerismieheltä on voitava vaatia paitsi jonkinlaisten käytöstapojen hallintaa, myös kohtuullista viinapäätä. Ei pidä pyrkiä profiloitumaan alan miehenä, ellei ole edellytyksiä. Tai sitten on pitäydyttävä nauttimasta prosenttipitoisia juomia.

Toki historia tuntee sellaisia nimiä kun vaikkapa Ahti Karjalainen, Johannes Koikkalainen, Väinö Leskinen ja monet muut, joiden toilailuista – jopa ministeritehtävissä – kerrotaan hurjia tarinoita, mutta se olikin aikaa, jolloin laivat olivat puuta. Nykypoliitikot kuuluvat kai lähinnä kaarnalaivojen kategoriaan joten alan miehinäkin lienevät lähinnä puolukanpoimijoiden tasoa. Se vaan ihmetyttää, että tuollaisista puolukanpoimijantasoisesta ryyppyreissusta riittää aihetta otsikoihin päiväkausiksi.

Toinen, viime päivinä otsikoissa sitkeästi pysynyt teema, joka – päinvastoin kuin edellinen – aihepiiriltään voisi olla kohtalaisen kiinnostavakin. Se kun käsittelee dokumenttielokuvaa, kuinka kokoomus kampanjoi Sauli Niinistöstä tasavallan presidentin Suomeen. Tämän kirjoittaja ei ole nähnyt elokuvasta kuin pari näytettä, mutta joidenkin mielestä, jotka ovat nähneet enemmän, kysymys ei ole ihan huonosta dokumentista. Siinä mielessä päiväkausia lööpeissä ja otsikoissa jatkunut ”parjauskampanja” sen tekijöitä kohtaan tuntuu vähintäänkin oudolta. Tietysti tällainen parjaaminen palvelee elokuvaa jopa suoranaisena mainoksena ja saa ihmiset kiinnostumaan ja menemään katsomaan elokuvaa. Tasavallan uutistapahtumana moinen, päiväkausia jatkunut parjaus-/ mainoskampanja ja siitä laaditut jutut eivät kovin kummoiselle tasolle asetu. Semminkään, kun maassa olettaisi olevan tähdellisempääkin uutisoitavaa.

Sellaiseksi tämän kirjoittaja voisi laskea vaikkapa eduskunnassa äskettäin käydyn välikysymyskeskustelun, elleivät tehdyt välikysymykset olisi alkaneet kärsiä suoranaisesta inflaatiosta. Sen verran usein tasavallassa vaikuttava oppositio on nykyhallituksen aikana tuohon vahvimpaan valttikorttiinsa turvautunut. Jos Arhinmäen sammuminen ja kokoomuslaiset presidentintekijät ovat uutisaiheina lähinnä viihde- tai peräti hupiosastoa, tuntuu joskus, että valtakunnan arvokkaimmalla keskustelufoorumilla eduskuntatalon suuressa salissa käytyä keskustelua uutisoidaan kutakuinkin samoin argumentein ja Timo Soinin heittämät herjat saavat enemmän palstatilaa kuin asialliset puheenvuorot konsanaan.

Se niistä tapahtumista tasavallassa.