Sukukokous

Reissu, jolle tämän kirjoittaja lähti kaksi ja puoli viikkoa sitten, on nyt tehty ja niiltä osin takanapäin. Todettava on, että onneksi retki tuli tehtyä eläkeläisen ominaisuudessa ja palautumisaikaa näin ollen on riittävästi.

Matkan aiemmista kokemuksista on tullut ”raportoitua” tälläkin palstalla aiemmin, että en rasita lukijoitani niillä enempää. Mutta niin vaan kävi, että toisen polven syntymäpakana päätyi matkan viimeisenä päivänä kirkkoon kuulemaan – ei toki kuitenkaan kuuntelemaan – Jumalan sanaa Keski-Porin kirkkoon. Kävi näet niin, että sukulaiseni olivat järjestäneet Piruparan lomamatkan viimeiseksi päiväksi matkan sukukokoukseen, joka siis järjestettiin Porissa.

En itse ole koskaan harrastanut sukututkimusta, mutta olen mielelläni lueskellut toisten, oman sukuni eri haaroista tekemiä tutkimuksia ja selvityksiä. Kun jokaisella ihmisillä on neljä isovanhempaa, niin nämähän ovat yleensä sukutukijan lähtöpisteitä. Sukututkimus on ollut kovasti trendikäs harrastus viime vuosina ja tiedän, että omista, neljän isovanhempani suvuista, on tutkittu ainakin kolmea. Kuitenkin, ainoastaan yhteen niistä olen tutustunut hieman tarkemmin. Ja tulkoon nyt sekin sanottua, että koskaan aiemmin en ole osallistunut yhteenkään sukukokoukseen.

Isäni isän suku on ollut niin itselleni kuin perheeni muille jäsenille melkoisen hämärän peitossa. Joitain yksittäiiä, osin jopa huhun kaltaisia, hajatietoja toki aina on tiedetty ja kerrottu, mutta mitään varsinaista faktatietoa ei ainakaan itselläni juuri ole ollut.

Vasta parikymmentä vuotta sitten, isäni ollessa noin 70 vuoden ikäinen, hänen ovensa taakse ilmestyi häntä neljä vuotta nuorempi mies, joka ilmoittautui isäni velipuoleksi. Siitä lähti vähitellen käyntiin prosessi, jonka seurauksena sukua ja sukulaisia alkoi löytyä enemmänkin ja sunnuntainen sukukokous Yyterin kylpylähotellissa Porissa, oli omalta osaltamme tavallaan, tuosta isän velipuolen ilmestymisestä alkaneen, tapahtumasarjan huipentuma. Ja siihen nimenomaisesti liittyi myös toisen polven syntymäpakanan kirkossakäynti. Todettakoon edelleen sivumennen, että vaikka itse olen täysin agnostikko ja yleensä täytyy olla todella hyvä ja perusteltu syy, ennen kuin astun jalallani kirkkoon, ei asenteeni periaatteessa sitä estä. Olenhan käynyt tutustumassa myös moskeijaan, josta siitäkin kokemuksesta on tällä palstalla tullut aikoinaan kerrottua.

Kokemusten piiriin tuli nyt siis myös sukukokouksessa käynti. Ihmisiä tilaisuudessa oli ehkä runsaat pari sataa. Keski-ikä saattoi arviolta olla 60 ikävuoden tienoilla. Sisareni ja nyt jo lähes 90-vuotias isäni olivat tavanneet näistä muutamia aikaisemmin, itse olin tutustunut ainoastaan yhteen henkilöön muutama vuosi sitten. Muut olivat umpioutoja, mutta kokemus sinänsä oli ihan mukava. Jokunen pikkuserkku joukkoon mahtui, sen läheisempiin sukulaisuussuhteisiin en sukukokouksessa törmännyt.