Tulossa – makkarakesä
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kesän ja kärpästen ohella, tulevina kuukausina odotettavissa on myös runsaasti makkara-aterioita. Ne kuuluvat kesän kuvioon siksi, että grillimakkaraa vaativimpien gourmet-aterioiden valmistukseen kesägrillissä, vain harvoin riittää pitkäjännitteisyyttä nähdä vaivaa. Varsinaisen ongelman muodostaa kuitenkin se, että valtaisasta ja ylenpalttisesta makkaralaatujen ylitarjonnasta huolimatta, kunnon makkaraa ei tahdo löytyä mistään.
Jossain makkaramainoksessa kysellään erittäin kyseenalaisesti: ”Lihaa vai kamaraa?”. Jos kysymys esitettäisiin suoraan Piruparalle, niin vastaus olisi ehdottomasti: ”Myös kamaraa, kiitos!” Niihin aikoihin näet, kun kamaraa (sian nahkaa) jauhettiin reilusti mukaan makkaramassaan, makkarat maistuivat todella maukkailta.
Suomalaiset kuuluvat mitä suurimmassa määrin siis makkaransyöjäheimoon. Itselleni ei ole selvinnyt, miksi makkaran lihapitoisuus on ainoa kriteeri, jolla makkaraa, sen makua, laatua ja hintaa arvioidaan, ellei sellainen ole vain ja ainoastaan makkaran terveysvaikutteisuus. Ilman sen perusteellisempaa tutkimusta, näppituntuma on se, että myynnissä olevista erilaisista makkaralaaduista varmasti yli puolet on jonkinasteisia kevytmakkaroita ja toista puolta mainostetaan niiden lihapitoisuudella.
En muista tarkkaa ajankohtaa, milloin kunnon lenkkimakkara katosi kauppojen myyntivalikoimista. Näin äkkiä tuntuma kuitenkin on, että ainakin yksi sukupolvi suomalaista makkaransyöjäheimoa, on ennättänyt kohta keski-ikään, saamatta makutuntumaa oikeaan suomalaiseen lenkkimakkaraan.
Suomalaisen makkaraterrorismin juuret ja alkulähteet löytynevät samalta sylttytehtaalta, josta ovat lähtöisin niin kutsutut terveellisen aterioinnin lautasmallit ja muut ruokaympyrät. Olen ymmärtänyt, että A-luokaksi kutsutun makkaran koostumus on tarkkaan määritelty muiden muassa edellä mainitun, makua antavan, kamaran osalta. Myös suola- ja rasvapitoisuudet ovat mahdollisimman alhaisia. Peruna- ja maitojauheet taitavat olla kokonaan kiellettyjä. Sen sijaan makkaran viimeisellä myyntipäivällä kikkailu, sallii käyttää melkoiset määrät erilaisia säilyvyyttä parantavia lisäaineita.
Joitain aikoja sitten kaupasta saattoi löytää vielä B-luokkaan kuuluvaa makkaraa, jotka laatukriteereiltään poikkesivat A-luokan makkarasta ainakin lihapitoisuuden perusteella. Niistä saattoi hyvällä onnella löytää vielä joitain makujäänteitä vanhan ajan makkarasta. Pitkiin aikoihin ei kauppojen hyllyistä ole enää löytynyt mainittua tuotetta. Oliko ”epäterveellisen”, mutta silti makkaranmakuisten tuotteiden markkinoilta poiston syy, niiden liian korkeat myyntiluvut?