AIHEENA TYHMYYS

Kuulin uutisen, jonka mukaan joukko kirjailijoita oli kokoontunut kokoukseen, jonka teemaksi oli valittu tyhmyys.
Ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen oli, että ovatpa valinneet tyhmän aiheen.
Sen verran omakohtaiseksi aiheen kuitenkin koin, että aloin pohtia hieman syvällisemmin tyhmyyden olemusta.
Tyhmyydestä on paljon sanontoja. Vitseissä leimataan tyhmiksi milloin blondit, milloin ruotsalaiset tai vaikkapa entinen ulkoministeri.
Onko tyhmyydelle olemassa määritelmää? Yritin kovasti miettiä. Onko kysymyksessä typeryys, tietämättömyys, kokemattomuus, moukkamaisuus, oppimattomuus …? Lieneekö syynä pohdiskelijan oma tyhmyys, kun en keksinyt yhtään synonyymiä, joka tarkasti ottaen olisi tarkoittanut samaa kuin tyhmyys.
Sen kuitenkin havaitsin, että tyhmyyden arvioiminen on aina subjektiivista. Jos määrittelee jonkun ihmisen tyhmäksi, on lähdettävä siitä, että itse ei ole tyhmä. Se on toki ymmärrettävää ja inhimillistäkin, eihän kukaan – ainakaan julkisesti – myönnä itse olevansa tyhmä. Kun nauramme vitseissä esiintyville blondeille, emme naura heidän tyhmyydelleen, vaan sille, että meille tulee niin hyvä mieli, kun itse emme ole yhtä tyhmiä. Tästä syystä entisen ulkoministerin osoittama tyhmyys saattaa naurattaa makeammin. Onhan nyt ulkoministerillä ja tavallisella blondilla eroa.
Moni luennoitsija on alkanut epäillä omia kykyjään, jos hänen esityksensä ei ole herättänyt kuulijoissa ainuttakaan kysymystä. Voin lohduttaa, että epäilys on aiheeton. Vaikka yleensä tiedämmekin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, niin pelkäämme leimautuvamme tyhmäksi esittämällä kysymyksen, jonka luulemme kaikille muille kuulijoille tulleen täysin selväksi.
En tiedä minkälaisiin päätelmiin kirjailijat kokouksessaan päätyivät. Itselleni ei, pohdinnoista huolimatta, tyhmyyden syvin olemus auennut. Ehkä hyvä näin ja voin edelleen pysyä uskossani, että on vaikea oppia ymmärtämään tietämättömien tyhmyyttä