KALLIS NAAPURI

Sanalle kallis löytyy hieman eri tavalla ymmärrettäviä synonyymejä ainakin kahdessa kategoriassa. Kalliilla voidaan tarkoittaa rakasta, armasta, suuriarvoista etc. Toisaalta sanalle kallis löytyy tarkoitusta sellaisissa merkityksissä kuten arvokas, hintava, rahakas ja tyyris.
Osa meistä suomalaisista mieltää itäisen naapurimme nimenomaan tuohon ensin mainittuun kategoriaan kuuluvana. Suuri venäjänmaa näyttäytyy heidän näkökulmasta rakkaana ystävänä ja naapurina, jonka arvostelu ja kritisointi on vähintään kyseenalaista – ellei peräti pyhäinhäväistys.
Tähän mennessä, ei Piruparan sanavarastoon ole kuulunut sana kallis, silloin, kun keskustelussa on esiintynyt sana Venäjä. Vielä vähemmän kallis-sanalle on ollut käyttöä Neuvostoliitosta puhuttaessa. Mieli on kuitenkin muuttunut. Muutos liittyy muutama päivä sitten silmään sattuneeseen uutiseen, missä kerrottiin kuinka kalliiksi käyvät hyvät suhteet naapurimaan kanssa.
Maa, joka luonnonvaroiltaa lienee maailman rikkain ja jolla on varaa harjoittaa kyseenalaisia sotatoimia Kaukasiassa, lypsää luoteiselta naapuriltaan puhdasta rahaa – ainakin osittain – kyseenalaisiin tarkoituksiin. Rahoille on kehitelty maksuperusteeksi neuvostoaikaiselta liturgialta kuulostava lausehirvitys: Suomen ja Venäjän välisestä alueyhteistyöstä aiheutuneet kustannukset.
Summalle, joka vuositasolla liikkuu 20 000 000 euron tuntumassa, löytyisi luonnollisesti muutakin käyttöä. Toki on selviö myös se, että ei tuo koko summa täysin hukkaan heitettyä rahaa ole. Osallistuminen vuosittain miljoonalla eurolla toimiin, joiden tarkoituksena on Pietarin jätevesipäästöjen vähentäminen, on suomalaisesta näkökulmasta tietenkin perusteltua. On vain kysyttävä, kuinka suurelta osalta noiden jätevesien vähentäminen on yksin Suomen harteilla eli kuinka suurilla summilla esimerkiksi muut Itämeren maat osallistuvat kustannuksiin – Suomen lisäksi? Ja kuinka suuri on Venäjän oma osuus? Suomen intresseistä perusteita löytynee lisäksi sille, että maamme itärajan tuntumassa sijaitsevien ydinvoimaloiden turvallisuuden kehittämistä seurataan ja tuetaan myös taloudellisesti.
Venäjää ei öljyineen ja muine luonnonrikkauksineen voi puhtaalla omallatunnolla väittää kehitysmaaksi. Kuitenkin Suomelta edellytetään osallistumista kymmeniin, mitä erilaisimpiin ja – tasoisimpiin hankkeisiin, edellä mainitun alueyhteistyön nimissä. Herää jälleen kysymys: Millä tolalla vaikkapa Suomen oma, keuhkoahtaumataudin ehkäisy ja diagnosointi mahtaa olla ja keneltä Suomi voisi saada rahaa omiin kalataloutensa kehittämisohjelmiin?
Vanha viisaus: Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa, toimii myös Suomen ja Venäjän välisestä alueyhteistyöstä aiheutuneisiin kustannuksiin.