KOIRUUKSIA

On joskus väitetty, että koirat eivät välttämättä tiedä olevansa koiria, vaan samaistuvat isäntiinsä. Hieman nahjusmainen koiranomistaja saattaa laiskuuttaan jättää lauman johtajan tehtävät kesannolle ja koirahan ei laumaeläimenä jätä tilaisuutta käyttämättä, vaan ryhtyy laumanjohtajaksi, kun tehtävä on tyrkyllä. Johtuuko sitten siitä, että laumanjohtaja samaistuu laumaansa vai lauma johtajaansa, mene ja tiedä, mutta totta on, että vanhemmat koirat usein alkavat muistuttaa isäntäänsä tai sitten päinvastoin.
Ilman sen perusteellisempaa tietämystä olettaisin, että koirat ymmärtävät toisiaan siitä huolimatta, että kiinalaiset koirat sanovat ”wang wang”, albanialaiset koirat ”ham ham”, kreikkalaiset ”gav gav” ja slovenialaiset ”hov hov”. Islannissa koirat sanovat ”voff”, Indonesiassa ”gong gong” ja Italiassa ”bau bau”. Nämä ovat tietenkin ihmisten tulkintoja koirien kielestä ja tuntuvat muistuttavan joiltain osin toisiaan, mutta erojakin löytyy.
Cumbriassa, Englannin luoteisnurkassa, Skotlannin rajalla sijaitsevan koiraeläintutkimuslaitoksen tutkijoiden mukaan koirille kehittyy jopa alueellista ääntämystä. Voitaisiin puhua kaiketi koirien käyttämistä murteista. Mainitut tutkija ovat sitä mieltä, että brittikoirista liverpoolilaisilla ja skotlantilaisilla koirilla on selvimmin erottuva artikulaatio. Väittävät edellisillä olevan kimeämpi ääntämys ja jälkimmäisillä puolestaan kevyempi äänenväri. Mielenkiintoista olisikin tietää, kuinka koirien murteet Suomessa eroavat toisistaan. Onko karjalaiskoirien haukuntatyyli vilkkaampaa ja iloisempaa kuin esimerkiksi jäyhien pohjalaiskoirien tai haukkuvatko hämäläiskoirat yleensä harvakseltaan ja hitaammin, kuin vaikkapa savolaiset koiraveljensä.
Kun edellä mainitun tutkimuslaitoksen tutkijat keräsivät aineistoa tutkimukseensa, he pyysivät koiranomistajia ja heidän koiriaan jättämään viestejä keskuksen puhelinvastaajaan. Niiden pohjalta tutkija vertailivat ihmisten ja koirien äänensävyä, äänenvoimakkuutta, äänteiden pituutta ja sävelkorkeutta.
Heille selvisi, että koirat jäljittelivät isäntiään. Ja he uskovat, että jäljittely johtuu pyrkimyksestä liittoutua omistajiensa kanssa. Mitä läheisempi oli koiran ja isännän yhteys, sitä suurempi oli samankaltaisuus näiden äänissä.
Tutkijat havaitsivat koirien matkivan muutenkin omistajiensa käytöstä. Nuoren perheen terrieri oli sukkela ja vilkaskäytöksinen, kun taas terrieristä, jonka emäntä oli iäkäs nainen, tuli herkemmin hiljainen ja laiska lemmikki. Turha siis enää ihmetellä isäntiään muistuttavia koiria. Koiruuksille ja koiramaisuuksille löytyi selitys.