ONHNAN NÄITÄ – NÄKEMYKSIÄ

Tämän kirjoittajalla oli aikoinaan tapana pyrkiä kirjaamaan ylös varteenotettavia, nasevia tai jopa suoraan p-stä kotoisin olevia kannanottoja, näkemyksiä tai kommentteja, jos vain jonkinlaista kynänpätkää ja lehdenreunaa tai muuta kirjoitusalustaa oli käden ulottuvilla. Syy, miksi myöhemmin lähes kokonaan lopetin, moisen ylöskirjaamisen oli se, että en tahtonut saada omasta käsialastani aina jälkeenpäin selvää ja moni hyvä ja naseva juttu jäi myöhemmin avautumatta.
Aina tähän aikaan vuodesta, kun Piruparan toimenkuvassa korostuu ja alkaa muutenkin olla havaittavissa avustavan joulusiivoojan rooli, sattui tässä viime viikonlopun aikana, että jonkin kaapin, jostain hyllynnurkasta sattui käteen siivottavaksi nippu vanhoja taskukalentereita. Plarailin niitä läpi, sen kummemmin muistiinpanoja lukematta, kun silmään sattui mustalla tussilla kirjoitettu – ilmeisesti oma kommenttini: ”Hellanduudelis sentään, on siinä kaverilla otsaa”. Selailuhan siinä piti lopettaa ja tarkistaa, mikä oli innoittanut meikäläisen tuollaisen huomautuksen kalenterin sivuille kirjaamaan. Ja selvisihän se. Joulusiivous taukosi, kun yritin suomentaa omaa tekstiäni ja totesin, että se taisi olla juuri yksi noista, edellä mainituista p-stä kotoisin olevista jutuista, joka oli ansainnut moisen kannanoton.
Alkuperäisen näkemyksen esittäjän henkilöllisyys on hävinnyt mielestä. Mutta – armon taskukalenterivuonna 1999 – vähintään jonkun kaljoittelukumppanin mielipide on ollut sellainen, että on täysin kohtuutonta, kun hänen isänsä, joka oli työllään ansainnut hyvän eläkkeen, joutuu vielä korkeiden verojen jälkeen maksamaan laitoshoidostaankin monin verroin sen, mitä joku toinen, täsmälleen saman hoidon saava maksaa. Tämän näkemyksen esittäjä on sen esittäessään ollut ilmeisesti myös sitä mieltä, että oikeudenmukaista olisi, jos maksu olisi kaikilta sama.
Kun tulkitsin edelleen omaa kirjoitustani hieman arvaillen, sain omaksi ylösmerkityksi kannanotokseni – tuon ”hellanduudelis” – huomautuksen jälkeen – kutakuinkin seuraavanlaista tekstiä.
Siinäpä miehellä olisi verraton, mutta ennen kaikkea vaivaton keino vaurastua vähällä vaivalla! Vanha kunnon isäukko rahoittaisi lapsosten harrastuksia vielä ikääntyneenä dementiaa sairastavana vanhainkotipotilaanakin. Pappa pötköttelisi laitoksessa kunnan ja veronmaksajien kustannuksella. Eläke juoksisi täysimääräisenä pankin korkeakorkoiselle tilille ja ikikiitollinen perikunta ei muuta, kun toivoisi pappakullalle oikein pitkää ikää vaippojensa ja dementiansa kera perillisten vaurautta kasvattaen.
Eli onhan näitä – näkemyksiä.