SUURI ON SUHTEELLISTA

Aina kun puhutaan määritelmästä suuri, on yleensä oltava jokin vertailukohde. Toisin sanoen, ensin oltava pieni, johon verrattuna jokin vasta voi olla suuri.
Ajatellaan vaikkapa strutsin munaa, joka on suurin yksittäinen luonnossa tavattava solu. Silmää räpäyttämättä valtaosa ihmisistä lienee sitä mieltä, että kysymyksessä on valtavan kokoinen muna. Piruparkaa ei taidettaisi pitää kovin viisaana, jos naama vakavana inttäisin, että strutsin muna on itse asiassa maailman pienin muna. Näin kuitenkin voidaan väittää vastauksena esitettyyn kysymykseen: Mikä lintu munii kokoonsa nähden pienimmän munan? Vaikka Strutsin muna vastaa 24 kananmunaa ja sen keittäminen löysäksi kestää 45 minuuttia, sen paino kuitenkin on vähemmän kuin 1,5 prosenttia emonsa painosta.
Tulkoon vertailun vuoksi vielä kerrotuksi, että Suomen toiseksi pienimmän linnun, peukaloisen, munan paino on 13 prosenttia emonsa painosta eli suhteellisesti kymmenkertainen strutsin munaan verrattuna. Suuri on kaikesta huolimatta melko pientä.
Toki suuria muniakin on aikojen saatossa munittu. Kerrotaan, että kaikkien aikojen suurimman munan – hirmuliskot mukaan lukien – olisi muninut Madagaskarin norsulintu, jonka tiedetään kuolleen sukupuuttoon vasta niinkin myöhään, kuin 1700-luvulla. Munan koon suhdetta emoonsa ei ole ainakaan tämän kirjoittajan tiedossa, mutta munan kerrotaan vastanneen 180 kananmunaa, joka yksinkertaisen päässälaskun mukaan olisi ollut vielä 7,5 kertaa strutsin munaakin suurempi. On siinä munalla ollut mittaa.
Jos munien – sekä suhteelliset, että todelliset – kokoerot pysyvät hyvinkin ihmisen käsityskyvyn rajoissa, asioiden järjellinen hahmotuskyky loppuu, puheen siirtyessä vaikkapa tähtiin ja galakseihin. Kun niissä yhteyksissä puhutaan suuresta, silloin kysymys on todella suuresta.
Jos strutsin munia voi, ilman sen suurempia vaikeuksia, verrata kanan- tai peukaloisen muniin, mihin voi verrata galakseja, joista meidän linnunratamme on ainoastaan yksi. Kun maailmankaikkeudessa kerrotaan olevan yli 100 miljardia galaksia, joissa jokaisessa on 10 – 100 miljardia tähteä, ei kukaan kykene hahmottamaan, minkälaisista mittasuhteista on kysymys.
Jostain on pitkäaikaiseen muistiini luikerrellut tieto, että illalla, katsoessamme tähtitaivasta paljaalla silmällä, näemme ainoastaan kaksi, noista yli sadasta miljardista (100 000 000 000) galaksista, joista siis oma linnunratamme on se toinen. On siinä ymmärrys lujilla.