Aikansa kutakin – tai sitten ei

Kaikki loppuu aikanaan. Myös MM-jalkapallon kuukauden kestänyt rupeama sai päätöksensä. ”Oli jo aikakin”, saattaa joku jalkapallosta vähemmän välittävä todeta. No, makuaasia. Eikä Piruparka aio enää tässä vaiheessa ruveta lajin äänitorveksi. Josta saatiinkin – kuin itsestään – aasinsilta päivän varsinaiseen aiheeseen eli loppuipahan ainakin vuvuzela-torvien, kaiken aikaa jatkuvan ja ärsyttävääkin ärsyttävämmän ääntelyn kuunteleminen. Tuon jättimäisen ampiaisparven ääntä muistuttavan torventoitotuksen loppumisen siunauksellisuudesta ei liene erimielisyyttä. Pitipä sitten jalkapallosta muuten tahi ei.   

  Myönnän auliisti, että oma MM-jalkapallon seuraamiseni olisi jäänyt ensimmäiseen katsottuun otteluun, elleivät Ylen tekniikasta vastaavat asiantuntijat olisi olleet ajan ja ammattinsa edellyttämällä tasolla. Se mahdollisti vuvuzela-konsertin vaimentamisen hieman vähemmän ärsyttäväksi taustaääneksi.

  Tämän kirjoittajalla ei ole vähäisintäkään käsitystä siitä kuinka paljon tai kuinka tiheästi noita mainittuja vuvuzela-torvia stadioneilla esiintyi. Ihan vähäinen ei määrä kuitenkaan ollut ja äänen on täytynyt katsomoissa olla suorastaan helvetillinen. Semminkin, kun – tosin hieman ristiriitaiset – tiedot kertovat, että pelkästään yhden vuvuzela-torven melutaso olisi 127, tai peräti 200 desibeliä. Kun tutkimuksissa on todettu, että jatkuva yli 100 desibelin melu voi vaurioittaa suojaamatonta kuuloa jo 15 minuutissa, voidaan vain arvailla kuinka paljon potentiaalisia kuulovammaisia peli katsomoissa on kuukauden kestäneen ottelurallin aikana saattanut syntyä. Puhumattakaan siitä, että vuvuzwla-torvet kuuluvat olennaisena osana paitsi eteläafrikkalaiseen jalkapalloon, myös muuhun sikäläiseen urheilukulttuuriin. Jonka perusteella voisi olettaa, että kaikki urheilua seuraavat, eteläafrikkalaiset, olisivat enemmän tai vähemmän kuulovammautuneita jo ennestään.

  Onhan suomalaiseenkin urheilukatsomoon kuulunut kautta aikojen erilaiset ääniefektit ja muut äänelliset kannatustehosteet. Rummut ovat paukkuneet ja jänisräikät ja sumutorvet huutaneet. Vuvuzela-torvi lyö melutasollaan kuitenkin kaikki perinteisemmät metelinaiheuttajat. Näyttää myös siltä, että vuvuzela-innostus on leviämässä ympäri maapallon ja jossain nettikaupassa näytti olevan mainittuja torvia jo myynnissäkin. Saattaa siis olla, että vuvzelojen aika ei päättynytkään jalkapallon MM-kisoihin, vaan ampiaisparvet alkavat surista kotoisimmissa ja tutuimmissakin katsomoissa. Jopa katetuissa jäähalleissa. Jos tämä sallitaan, suomalainen urheilu voi sanoa hyvästit live-katsojille ja Ylen teknikoilla riittää jatkossakin äänenvaimennushommia.