Häkellyttävää

”Häkeltynyt olo ja käsittämätön päivä”, kerrotaan 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestarin, Matti Heikkisen todenneen omasta maailmanmestaruudestaan.

  Sen verran harvinaista herkkua on katsella suomalaista kansainvälisten hiihtokisojen korkeimmalla palkintopallilla, että häkellyttää se hetken ihan tavallista penkkiurheilijaakin. Ensihämmennyksestä selviämiseen kului kotvanen aikaa. Kun siitä selvisi, ensimmäinen järkevä asia, mikä tuli mieleen oli, että nytkö sitten saatiin kirjoitettua uusi sivu suomalaisen urheilulääketieteen historiaan. Kemiallisten ilmiöiden hyödyntäminen ja hyväksikäyttö kun ovat iskostuneet niin sitkeästi suomalaisen hiihtourheilun syövereihin, että mitäpä sitä ajatuksiin tulleille mielleyhtymille mahtaa. 

  Ilon pilaamisesta tullee syytöksiä. Antaa tulla vaan. Kymmeneen vuoteen ei suomalaisilla mieshiihtäjillä ole ollut asiaa maailman kärkeen – harvoin edes kymmenen parhaan joukkoon. Kun Heikkisen nyt saavuttaman maailmanmestaruuden lisäksi Sami Jauhojärvi tuli kisassa viidenneksi ja Ville Nousiainen oli kahdeksas ja kun ”heikoin lenkki” Tero Similäkin sijoittui sinne, missä suomalaiset yleensä parhaimmillaan ovat olleet, jotain uutta ja yllättävää on tapahtunut. Mistä lie hiihtäjien häkeltynyt olo lähtöisin? Rehellisin keinoin ja ketunhännättömin kainaloin tapahtuva menestys nykyurheilussa ja etenkään hiihdossa, ei ole kovin uskottavaa.

  Myönnän toki, että kysymys on pelkistä aihetodisteista – ja luottamuksen puutteesta. Ja vaikka syntipukkien hakuprosessissa yleisperiaate on, että syyllisyys kemiallisin ainein tapahtuneeseen urheilulääketieteelliseen manipulointiin on todistettava vahvoin, testeissä ilmennein näytöin, sen verran norjalaisten ”astmaatikkojen” ylivoimaa on mieshiihdossa saatu viime vuosina seurata, että epäilys tai pitäisikö sanoa usko, urheilulääketieteeseen ja sen valtavaan voimaan on, erittäin vahva.

  Takavuosina suomalaisten salaisena aseena kerrottiin olleen ternimaidon. Viime päivien uutiset ovat valaisseet asiaa ja kertoneet, että ainakin entisellä mestarishiihtäjä Mika Myllylällä ternimaidon lisäksi, myös epo-hormoni on edesauttanut hiihtomenestystä. Näitä ”salaisia aseita” ilmestyy jostain syystä usein kuvaan aina menestyksen myötä. Tämänvuotinen uutuus tällä saralla on uusi ihomyötäinen hiihtopuku, jonka kerrotaan olevan ainoastaan suomalaishiihtäjien käytössä. Se on tiettävästi kanssakilpailijoiden asuja huomattavasti parempi ja siinä on aiempia vaatekertoja kehittyneempi aerodynamiikka. Näitä ”sallittuja” salaisia aseita kun sopivasti ilmestyy kuviin mukaan, ei tarvitse väittää tai uskotella, että urheilija olisi voittanut kisan lahjakkuutensa tai edes ahkeran harjoittelun perusteella.