Kuningas jalkapallo

Muutama viikko on vierähtänyt kuin huomaamatta MM-jalkapallon parissa. Yksi syy on tietysti kiinnostus lajia kohtaan, mutta ei sovi unohtaa myöskään maapallon aikavyöhykkeitä, jotka Etelä-Afrikasta ja Suomesta puhuttaessa, ovat mahdollistaneet otteluiden seuraamisen aikoina, joita voi kutsua jokseenkin inhimillisiksi.

  Alkupelien osalta tahti, kolme ottelua illassa, oli melko rankkaa, ainakin istumalihaksien osalta. Vaikka ihan jokaista matsia ei olisi tarvinnut katsoakaan, vaihtelua – ainakaan televisiosta – oli turha etsiä. Todettakoonkin näin sivulauseessa, että mitä enemmän seurattavia kanavia ilmestyy, sitä huonommaksi näyttävät ohjelmat muuttuvan.

  Tätä kirjoitettaessa, MM-turneesta jäljellä ovat enää välieräottelut sekä ensi viikonvaihteessa pelattavat pronssi- ja loppuottelu.

  Jalkapallo – kuten tunnettua – on vanha ja konservatiivinen urheilulaji. Historia kertoo, että jalkapalloa tai sen tapaista peliä on pelattu jo antiikin Kreikassa. Lajin konservatiivisuus näkyy myös siinä, että nykysäännöt, joilla pelataan, perustuvat hyvin pitkälle 1800-luvun Englannissa laadittuihin sääntöihin.  

  Johtuneeko laiskuudesta ja mukavuudenhalusta, mutta tämän kirjoittajalta on jalkapallon seuraaminen, niin sanotusti livenä, jäänyt viime vuosina todella vähiin. Ja onhan ottelun katsominen televisiosta huomattavasti helpompaa ja usein myös viihdyttävämpää. Näkyväthän pelitilanteet kotisohvalle yleensä parhaasta mahdollisesta kuvakulmasta ja televisiosta on myös mahdollista seurata – ellei nyt aivan koko kentän – niin huomattavasti suuremman alueen pelitilanteita, minkä yksi katsomopaikka kentän reunalla mahdollistaa. Kun tv-tekniikka antaa tilaisuuden vielä tilanteiden nopeisiin uusintoihin ja hidastuksiin, kokonaiskuva pelistä ja sen kulusta varmasti paranee.

  Mutta on nykytekniikalla myös huonot puolensa. Televisio paljastaa selvästi ja armottomasti pelissä käytetyt vilpit ja konnuudet ja niistä ajoittain seuraavan, pelin suoranaisen raadollisuuden. Kaikki tönimiset, paidasta repimiset, käsistä kiskomiset, jaloille potkimiset, kampitukset ja selkään hyppimiset, joita ei – ainakaan kaikkia – tule havainneeksi ottelua katsomosta käsin seuratessa, tulevat armotta ilmi televisiokuvaa ja hidastuksia katsellessa. Pienet, hämmästyneet ja tekopyhät ilmehtimiset, tuomarin viheltäessä virheestä, saattavat olla jopa huvittavia, mutta kiihtyminen tai suoranainen provosoituminen oman teatteriesityksen paljastumisesta, ovat naurettavia. Tietysti MM-tasolla, pelaajat ovat suuria tähtiä ja tähdet oikuttelevat ja kiukuttelevat ja käyttäytyvät huonosti. Se ei kuitenkaan anna hyvää kuvaa kuningas jalkapallosta, joka kuitenkin herrasmiesten peli.