MIKÄ YLEISURHEILUMAA?

Tätä kirjoitettaessa on juuri selvinnyt, että suomalaisten niin himoitsema mitali Osakan yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa tuli lopulta eli viimeisenä kisapäivänä saavutettua. Taas julistetaan suureen ääneen, että keihäänheitto lajina ja Tero Pitkämäki sen erinomaisena edustajana on pelastanut Suomen maineen kovan luokan yleisurheilumaana. Piruparka joutuu valitettavasti kysymään: Mistä yleisurheilumaan maineesta oikein onkaan kysymys? Suomalaiset keihäänheittäjät ovat tuloksissaan toki kautta aikojen sijoittuneet maailman huipulle, mutta voivatko keihäänheittäjät yksinään tehdä Suomesta jotenkin erityisen yleisurheilumaan maailmassa. Ja jonka maineen ylläpitämisestä he näyttävät myös suurimmaksi osaksi pitävän huolen. Uskallan väittää, ettei Suomi vuosikymmeniin ole yksittäisiä, etten sanoisi satunnaisia onnistumisia lukuun ottamatta, loistanut sellaisilla yleisurheilusaavutuksilla, joista voisi vetää johtopäätöksen Suomesta erityisenä yleisurheilumaana.
Joku urheilun filosofiaan perehtynyt ja sitä paremmin ymmärtävä todennäköisesti pitää tämän kirjoittajaa tavalla tai toisella vinksahtaneena, kun en tajua, millä tavalla keihäänheittäjien menestyminen tekee kaikista muistakin yleisurheilijoista menestyjiä tai peräti kaikista suomalaisista yleisurheilukansaa joka kansakuntana omaa jonkin leimallisen yleisurheilumaan maineen ja jonka maineen ylläpitäminen on kiinni yhdestä maailmanmestaruusmitalista.
Jostain syystä suomalaiset eivät tunnu arvostavan urheilussa muuta saavutusta kuin mitalia. Hopea- ja pronssimitalienkin arvostus nousee tai ne oikeastaan huomioidaan vasta sitten, jos kultainen mitali jää kokonaan saavuttamatta.
Suomalaiset siis pitävät itseään jostain syystä mielellään urheilukansana. Innokkaimmat kannattavat jopa urheiluhullu kansa-nimitystä. Kotisohvalla lojuen, harhaluuloinen myytti kuulumisesta osaksi maineikasta suomalaista yleisurheilukansaa hämää, mutta lienee juhlallinen ja harras olettamus.
Potentiaalisia suomalaisia mitalintavoittelijoita Osakassa oli tasan kaksi. Onnistuessaan muutama urheilija olisi saattanut saavuttaa pistesijan. Kuten tuli todettua suomalaisille kelpaa vain ja ainoastaan mitali. Viikon kuluttua tuskin kukaan muistaa niiden suomalaisten kävelijöiden nimet, jotka juuri ja juuri putosivat pistesijojen ulkopuolelle sijoittuen 9 ja 10:ksi. Janne Holmenin 9. sija maratonilla on unohdettu jo ennen kuin kisat olivat edes päättyneet. Suomalaisille ei merkitse mitään se, että Olli-Pekka Karjalainen paransi loppukilpailussa kauden parasta tulostaan joka heitolla. Suomalaiset eivät ole hullaantuneet yleisurheiluun – ainoastaan saavutettuihin mitaleihin.