Oudot tilitykset
Mika Myllylän sitten kerrotaan tilittäneen tuntojaan epon käytöstä. Synnintuntoko iski? Vai poliisin pelko? Itse asiassa, mitään järisyttävää hän ei tullut paljastaneeksi. Ne, jotka eivät ole tienneet, että suomalaisen hiihdon historia on viime vuosikymmeninä ollut käsikirjoitettua doping-historiaa, ovat ainakin epäilleet sitä. Jotkut, ehkä hieman hölmöhtäviksi laskettavat, urheilun todellisuudelta sinisilmänsä sulkeneet idealistit, ovat tosin saattaneet vielä uskoa, tai ainakin toivoa, että suomalainen hiihdon sankaritaru olisi edelleen voimissaan ja kaikki doping-sotkut olisivat vain pahaa painajaisunta.
En ole oikeusoppinut, enkä osaa sanoa, mitä merkitystä Myllylän tunnustuksilla on käynnissä olevaan, niin sanottuun STT-juttuun, jossa epäillään valehtelua ja väärien todistusten antamista sekä joidenkin hiihtovaikuttajien perusteettomia rahastuspyrkimyksiä, joista ainakin osa toteutui. Muuten koko tunnustuksella ei ole mitään merkitystä, vaikka – tilityksen seurauksena – joillain tahoilla jonkinlaista sankariviittaa Myllylän ylle on pyritty pukemaankin.
En tiedä, enkä itse asiassa välitäkään tietää, kuka on ollut käsikirjoituksen tekijä moiseen tilitykseen, sen verran surkeasta esityksestä on kysymys. Tulee väistämättä mieleen eräs tapaus vuosien takaa, kun eräs entinen työkaverini hurahti niin sanotusti uskoon ja sen seurauksena miehen tunnolla olevat synnit alkoivat vaivata mieltä. Kun mieli ei rauhoittunut eikä syystä tai toisesta auttaneet yläkerran suuntaan lähetetyt anteeksiannon anomuksetkaan, ei lopulta auttanut muu kuin suunnitella suunnistusta poliisin puheille.
Päivänä eräänä tämä työkaveri sitten marssi poliisilaitokselle kesken poliisien kiireisen kahvitunnin ja ilmoitti, että oli tullut keittäneeksi pontikkaa ja halusi nyt tunnustaa rikoksen, saadakseen tuntonsa puhtaaksi. Kun poliisit sitten olivat saaneet kahvinsa juoduksi, yksi kysyi, että missäs tämä viinatehdas sitten sijaitsee. Mistäpä tämä synnintuntoon tullut sen olisi voinut enää tietää, rikos kun oli tapahtunut ennen sotia – 1930-luvulla. Lopun saattaa arvata. Mies kirjaimellisesti naurettiin ulos poliisilaitokselta. Helpottiko synnintunto – sitä en tiedä, sillä tapauksesta ei juuri enää keskusteltu.
Toisin sanoen, tämän kirjoittajan tiedossa ei ole, kuinka kauan kestää, kun doping-rikkomukset vanhenevat ja seuraako niistä yleensä muita sanktioita kuin kilpailukieltoja, maineen sekä kunnian ja tietenkin palkintojen menetyksiä. Tässä tapauksessa Myllylä kuitenkin lienee varmistanut, että ainakin mitalit saavat pysyä palkintokaapissa eikä palkintorahojakaan liene kovin helppo periä enää tässä vaiheessa takaisin.