Pelin henki hukassa

Tämän kirjoittaja tuskin on ainoa, jolla alkaa pelin henki olla hukassa, kun pitäisi seurata televisioituja mäkihyppykisoja. Urheilun tunnus citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – on menettänyt ainakin osan merkityksestään, kun mäkihypyn pääosassa, urheilijoiden ja urheilusuoritusten sijasta, ovat faktorit ja vallitsevat tuuliolosuhteet.

  Kun urheilijat kisailevat paitsi tuloksista, myös melkoisista rahasummista, on varmasti perusteltua edellyttää, että kilpailuolosuhteet eivät kohtuuttomasti syrji toisia tai vastaavasti suosi joitain toisia urheilijoita. Vaikka raha nykyisin on melkoinen kannustin urheilemiseen, on syytä muistaa, että urheilu huipputasolla on paitsi kunniakasta kisailua, myös suuren luokan viihdettä. Toisin sanoen kilpailijat mittelevät rahan ja tulosten lisäksi myös yleisön kiinnostuksesta.

  Olemassa olevia hyppyolosuhteita tasaamaan, on meneillään olevalla mäkihyppykaudella otettu käyttöön erilaiset laskentajärjestelmät, joita fiksusti faktoreiksi kutsutaan. On tuulifaktoria, lähtölavafaktoria ja ties mitä muuta faktoria vielä lisäksi. Niiden pohjalta on laadittu erilaisia laskentamalleja ja – kaavoja, joita käyttämällä pitäisi aikaansaada tasoitusta erilaisten hyppyolosuhteiden tuomiin eroihin ja kompensoida myös eri lähtölavoja. Ajatus lienee lähtökohdiltaan se, että kukaan ei pääsisi rahastamaan tuulesta. Eikä toisaalta kukaan menettäisi kovin suuria rahasummia pelkästään sen takia, että urheilusuoritus joudutaan tekemään epäsuotuisissa tuuliolosuhteissa.

  Mäkihypyssä kaksi perusajatusta on, että urheilusuoritus tehdään mahdollisimman tehokkaasti (hypätään pitkälle) ja että suoritus tapahtuu mahdollisimman tyylipuhtaasti (arvostelupisteet). Jos lähtökohta on, että se ei voitakaan, joka hyppää pisimmän ja tyylikkäimmän hypyn, vaan sijoitus perustuu johonkin ennalta laadittuun laskentamalliin, pelin henki on pahemman kerran hukassa.

  Joskus on sanottu, että hyvällä urheilijalla on urheilusuorituksessaan mukana aina myös onnea. En silti jaksa uskoa, että ainoastaan siitä johtuisi, että hyvät ovat hyviä, olivatpa olosuhteet lähes minkälaiset tahansa. Kutakuinkin jokaisessa, tänä talvena järjestetyssä, mäkihyppykisassa lähtölavaa on jouduttu alentamaan, kun maailman cupin parhaimmisto on tulossa hyppäämään. Jo se osoittaa, että erilaiset tuuli- ja muut faktorit ovat puhdasta keplottelua semminkin, kun niiden oikeellisuuteen ei ole mitään luottamista.

  Hieman mutkia suoristellen voitaisiin kysyä: Mitä jos tuulifaktorit otettaisiin käyttöön muissakin lajeissa? Hyväksyttäisiinkö myös pituushyppy tai keihäänheitto lajeiksi, missä tuulifaktorit määrittäisivät urheilijoiden sijoitukset?