Pienet sielut

Lähtökohta luonnollisesti on, että kenellekään ei pidä jakaa pisteitä huonosta käytöksestä. Eikä humala voi eikä saa olla selitys, saati puolustus huonolle käyttäytymiselle. Joten ei kännissä örveltäminen maailmanmestaruuden voittaneelle jääkiekkojoukkueelle – sen johtoportaasta nyt puhumattakaan – missään tapauksessa kunniaksi ole.

Sen verran rankkoja voittopaineita Suomi ja suomalaiset ovat kuitenkin jääkiekkojoukkueen niskaan jo 16 vuoden ajan kasanneet, että lienee – ellei nyt kovin kunniakasta, niin – inhimillistä kuitenkin, että juhlinta saattoi joiltain osin mennä överiksi. Kun koko Suomi meni sekaisin jääkiekon maailmanmestaruudesta ja turuilla ja toreilla juotiin kaksin käsin viinaa ja juhlittiin voittoa rankimman jälkeen läpi yön, pitäisikö varsinaisilta juhlakaluilta eli mestaruuden saavuttaneelta joukkueelta edellyttää juhlamielen osoitusta kauppatorin esiintymislavalla vain korrektisti pikkusormi pitkällä, moitteettomasti viinilaseja kohotellen?

No, ainahan näitä nirppanokkia riittää. Pikkusieluisia saarnoja – niin kiekkoleijonien kuin muidenkin urheilijoiden – esimerkkinä olon vaatimuksista ja mallikansalaisena näyttäytymisen velvoittavasta välttämättömyydestä, on kuultu toki aiemminkin. Ja useimmin juuri niiden vanhempien tai isovanhempien taholta, jotka kenttien reunoilla ja kaukaloiden laidoilla, omalla häiriökäyttäytymisellään – tuomareita ja muita pelaajia kohtaan – näyttävät huomattavasti enemmän esimerkkiä tytöille ja pojille, kuin kiekkoleijonat kerran kuudessatoista vuodessa konsanaan.

Vanhaa viisautta hieman soveltaen voidaan sanoa, että Suomen jääkiekkojoukkue – kuka enemmän, kuka vähän vähemmän – esiintyi toki alkoholin vaikutuksen alaisena saavutetun maailmamestaruuden jälkeen. Kuitenkin he seuraavina päivinä ovat palanneet mallikansalaisen rooliinsa. Sen sijaan nämä pikkusieluiset kenttien laidoilta huutelevat nirppanokat ovat ja pysyvät pikkusieluisina nirppanokkina ja toimivat urheilevalle nuorisolle kyseenalaisena esimerkkinä, osoittaen urheilullista asennettaan huudellen herjoja ja hävyttömyyksiään ja yleensä jopa selvin päin.

Tulkoon nyt vielä todetuksi, että jääkiekon maailmanmestaruuden saavuttaminen edellyttää kovan luokan ammattilaisuutta. Sen sijaan, mestaruuden juhlinta osoitti vain sen, että amatöörejä ovat jääkiekkoilijat, kun kysymyksessä on viinan kanssa läträäminen.

Ja ettei totuus unohtuisi, tulkoon nyt vielä muistin virkistämiseksi ja pikkusieluisten nirppanokkien harmiksi muisteltua sitäkin, että kyllä entiset, suomalaiset urheilumiehet, ovat osanneet lentokoneen portailla kompuroida, jopa valtiomiestasolla. Joten eivät leijonajuhlat – kosteinakaan, mitään ennen kokemattomia olleet.