TORINOON

Se sitten taas alkaa. Olympialaiset. Vaikkei tämän kirjoittaja urheiluun yleensäkään suhtaudu sen suuremmalla fanaattisuudella kuin fakki-idiotismillakaan, tänään alkavia Torinon talviolympialaisia ei voi ohittaa eikä niistä pääse eroon. Miksi pitäisikään? Aina urheilun seuraaminen keskinkertaisen televisioviihteen voittaa. Ja televisioviihdettähän urheilu suurimmalle osalle ihmisistä tänä päivänä on. Vain harvat ja todella innokkaimmat lähtevät paikan päälle kisoja seuraamaan.
Alkuperäisestä jalosta ja kirkasotsaisesta olympia-aatteesta ei taida juuri muuta olla jäljellä kuin nimi. ”Citius, altius, fortius”, on toki lausahdus, joka pätee edelleen. Sen vaikuttimena ei kuitenkaan enää ole jalo ja rehti kilpa, vaan ensisijaisesti urheilusuorituksesta saatava taloudellinen hyöty. Yhtenä pienenä osoituksena tästä on muiden muassa se, että olympialaisissa menestyneille suomalaisurheilijoille ei enää jaeta tunnustuksena perinteistä ja symbolista Sisupuukkoa, vaan se korvataan puhtaalla rahalla.
Samalla kun suomalaiset odottavat urheilijoidemme menestystä ja kilvan veikkaavat mahdollisesti saavutettavien mitaleiden lukumäärää, jossain sielun syövereissä elää kauhu doping-käryistä. Pelko sai alkunsa Lahden MM-kisoista, jolloin käytännöllisesti katsoen koko hiihtäjien suomalainen kärkikaarti kärysi kiellettyjen aineiden käytöstä. Sama pelko tullee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Siitä on osoituksena, että herrojen paineensietokyky on varsi heikko, eikä se suvaitse riskiä uudesta katastrofista. Sen välttämiseksi rikotaan vaikka sääntöjä. Yksikään urheilujohtaja ei halua joutua sellaiseen tilanteeseen – kuten Paavo M. Petäjä aikoinaan, että joutuu selittelemään kansainvälisille tiedotusvälineille suomalaisten joukoissa sattuneita töppäilyjä. Kerran langennut ja tuomion kärsinyt näyttää olevan ikuisesti epäiltyjen listalla, olivatpa urheilusuorituksista annetut näytöt miten positiivisia ja dopingtesteissä annetut näytöt miten negatiivisia tahansa.
Monissa yhteyksissä on todettu että kielletyt aineet ja niiden käyttäjät ovat aina vähintäänkin askeleen edellä testaajia. Näin ollen. Suomalaisten urheilujohtajien pelko urheilijoiden doping-käryistä poistuu vain sillä, että urheilijoiden sijaan kisoihin lähetetään jatkossa ainoastaan johtajia. Heitä kun ei tiettävästi testata.