URHEILUA JA POLITIIKKAA

Parin päivän kuluttua tasavallan pääministeri on ennakkopäätöksensä mukaisesti lähdössä Kiinaan, missä kutsuttuna seuraa ainakin Pekingin olympialaisten avajaisia. Luonnollista lienee myös, että joidenkin suomalaisten urheilusuoritukset, tulevat olemaan seurannan kohteina.
Kun eduskunnan kyselytunnilla, viime keväänä, perättiin pääministerin motiiveja osallistumiselleen olympialaisten avajaisseremonioihin, vaikka monien muiden EU-maiden johtajat olivat siitä kieltäytyneet, Vanhanen ilmoitti, että meidän traditiomme ei ole ollut sotkea urheilua ja politiikkaa toisiinsa.
Se ei selvinnyt, kuinka pitkä on pääministerin traditio? Ainakin Piruparan henkilökohtaiselta muistijanalta juontuu mieleen aikoja, kun Suomessa politiikan tai ainakin politikoinnin seurauksena, TUL:n kuuluvissa seuroissa urheilevilla nuorilla, ei ollut mitään asiaa olympialaisiin, vaikka tulokset ja näytöt olisivat olleet millaisia tahansa.
Toisaalta pääministerin matkatessa Kiinaan, kuulunee matkan ohjelmaan – ainakin jollain tehokkuudella – myös politiikan tekeminen. Tiedotusvälineiden mukaan, sovittuna olisi tapaaminen ainakin paikallisen kollegan, pääministeri Wen Jiabaon kanssa. Joten pelkästään urheilun merkeissä, ei pääministeri matkastaan Kiinaan suoriudu.
Kovin hyvä ei pääministerin selitys eduskunnalle siis ollut. Kuulijalle, tuosta kyselytunnista, jäi lisäksi oudon tuntuinen vaikutelma, että Vanhanen lausunnollaan – pääministeriydestään huolimatta – rinnasti itsensä suomalaisiin urheilijoihin ja heidän kategoriaansa kuuluvaksi. Paikalla olleista kansanedustajista oli muistaakseni Annika Lapintie, joka antoi railakanpuoleista palautetta Vanhaselle. Hän totesi kutakuinkin niin, että pääministeri on hakoteillä, jos kuvittelee kutsun Pekingin olympialaisten avajaisiin tulleen jostain muusta syystä kuin siitä, että hän sattuu olemaan poliitikko ja Suomen pääministeri.
Kovasti on pääministerin osallistumisesta avajaisiin väännetty peistä sekä hallituksen, mutta myös puolueiden sisällä. Kohtalainen yksimielisyys vallinnee ilmeisesti ainoastaan keskustassa. Muissa puolueissa käsitys vanhoista traditioista, näyttäisivät olevan Vanhasen traditioista huomattavasti poikkeavia, eikä mitään ongelmaa näyttäisi olevan sekoittaa urheilua ja politiikkaa keskenään.
Jonkinlaisen imagotappion – jos edes sitä – Kiina saattaa valtioiden päämiesten ja pääministereiden poisjäännistä kärsiä. Näin maallikon näkökulmasta kieltäytyminen osallistumisesta on ”isojen” poikien lapsellista uhittelua. Kun ei Kiinalle mitään mahdeta, boikotoidaan edes olympialaisten avajaisia.