JOSSITTELUA

Tässä on jo pitkään päivitelty Helsingin röyhkeyttä, koskien aluevaltaustoimia Sipoossa, jotka päivittelyt päättyivät valtioneuvoston päätökseen, hyväksyä suuremman oikeus. Vaikka henki vielä hiukan pihisee, Sipoon löysä hirressä roikkuminen Helsingin hamuamilta osin, on nyt huomattavasti lähempänä lopullista päättymistä. Valituksen läpimeno KHO:ssa on ainoa oljenkorsi, mutta niin heiveröinen, että se tuskin viimeistä köyden nykäisyä estää.
Löysää hirressä roikkumista on ollut viime aikoina tyrkyllä myös Loviisan valkolaisille. Havainto, että tulevaisuudessa joutuisi asumaan, elämään ja ennen kaikkea omistamaan – mahdollisesti arvonalennuksen kohteeksi joutuvaa – omaisuutta ydinvoimalan suoja-alueella, on hermostuttanut monia hyvähermoisempiakin valkolaisia.
Jos lähtee etsimään aasinsiltaa, edellä mainittujen sipoolaisten ja valkolaisten välille, sellainen saattaisi löytyä, löysän hirttonarun ohella, myös alueliitoksista. Tämän kirjoittaja on asunut Loviisanseudulla ”vasta” runsaat 20 vuotta, mutta jostain on kantautunut aistimiin, että valkolaiset olivat pernajalaisia vielä jonnekin 1950-luvulle asti. En asunut alueella vielä silloinkaan, kun nykyinen ydinvoimala-alue eli Hästholmen, samoin kuin kaiketi viime aikoina kiistanalainen, maakuntakaavassakin energiatuotantoalueeksi merkitty, mahdollinen uusi ydinvoimala-alue, kuuluivat vielä Ruotsinpyhtääseen.
Kun Piruparka näitä aasinsiltoja sarkastisessa mielessään rakentelee, tulee väkisinkin mieleen, että ilman 1950-luvun alueliitoksia Pernajasta Loviisaan, valkolaiset eivät pernajalaisina – ainakaan äänestyskäyttäytymisellään – voisi vaikuttaa Loviisan kaupungin tekemiin päätöksiin. Torilla pidettävät mielenilmaukset olisivat toki silloinkin mahdollisia, oli kysymys sitten myytävistä maa-alueista tai muusta, ydinvoiman ympärillä viime aikoina käydystä keskustelusta.
Vielä surkuhupaisemmaksi ajatus muuttuu, jos jatkaa jossittelua. Pakkoliitoksia kun on tehty ennenkin. Ilman niitä, edes loviisalaisilla ei olisi päätösvaltaa – ei ennen, eikä nyt – missään ydinvoimalohin liittyvissä kysymyksissä. Nimittäin 1960-luvun alueiden pakkoliitoksilla Ruotsinpyhtäältä Loviisaan, myös päätösvalta ydinvoima-asioissa, siirrettiin Ruotsinpyhtäältä Loviisan kunnallisen päätöksenteon huoleksi. Mielenkiintoisia asioita – nuo alueliitokset.
No, jossittelut ovat jossitteluja. Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi meijeriauto. Sen verran eletään mielenkiintoisia aikoja, ettei parane mennä arvailemaan, minkälainen kuntakoalitio ydinvoiman tulevaisuudesta Loviisanseudulla on jatkossa päättämässä? Aika näyttää!!!