Kansalaisaloite

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma vastaanotti äskettäin kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin pakkoruotsin poistamista koulujen opetusohjelmasta. Kansalaisaloitteeseen vaaditaan 50 000 allekirjoitusta ja tuossa kyseisessä aloitteessa tuo määrä ylitettiin reilusti.

Aloin tässä päivänä eräänä pohtia, tuliko itse allekirjoitettua tuo vaatimus. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta vaikka kuinka mietin, en todellakaan muista. Toivottavasti se ei johdu siitä, että dementia alkaa vaivata, vaan muistamattomuudelle on löydettävissä jokin muu selitys. Yksi voisi olla se, että henkilökohtaisesti asialla ei itselleni ole juuri merkitystä. Ennen eläkkeelle siirtymistäni, tulin työskennelleeksi kuuden eri kunnan virkamiehenä. Niistä puolet oli kaksikielisiä. Virallisesti ruotsinkielen – ainakin jonkin asteista – suullista hallintaa noissa kunnissa tietenkin virkamiehiltä edellytettiin ja työhaastatteluissa jonkin verran jopa testattiin, mutta varsin pintapuolisena sen henkilökohtaisesti aina koin. Ja totuuden nimessä on sanottava, että kun noista työhaastatteluissa tehdyistä ”kielitesteistä” selvisi kutakuinkin kunnialla, käytännön työelämässä kielen suhteen mitään ongelmia ei syntynyt, vaikka oma ruotsinkielen osaamiseni oli ja on edelleen varsin vaatimatonta. Virkamiesportaan yläpäässä vaatimukset lienevät tiukempia.

En silti ole täysin välinpitämätön pakkoruotsin suhteen, vaikka sillä itselleni ei enää henkilökohtaista merkitystä olekaan. Se tarkoittaa, että olisin saattanut aivan hyvin allekirjoittaa aiheena olevan kansalaisaloitteen, vaikka en tapausta muistakaan.

On sanottu, että yleisesti ottaen, ruotsi on suomenkielisille kutakuinkin hyödytön kieli. Ruotsinkielen osaamista on yritetty perustella monilla tavoin. Yhteinen historia, pohjoismainen yhteistyö, ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään jne. Eivät vaan vakuuta, ainakaan tämän kirjoittajaa. Yhteisen historian ymmärtäminen ei edellytä, että se pitäisi tehdä ruotsiksi. Entä pohjoismainen yhteistyö? Kun on kuunnellut pääministeri Jyrki Kataisen ruotsinkieltä (ei siis paperista luettuna), olen täysin varma, että hän – keskustellessaan Ruotsin pääministerin kanssa – käyttää mieluimmin englantia keskustelukielenä. Ruotsalaiset kun ovat yhtä fiksuja kuin suomalaiset, että opiskelevat suurin joukoin englantia, josta näyttää tulevan pääkieli ainakin Euroopassa.

Oikeus äidinkielellä saatuihin palveluihin nimenomaan virallisten kielten – suomen ja ruotsin – osalta lienee hieman kinkkisempi asia. Mikäli olen ymmärtänyt, kyseinen oikeus on määritelty jopa perustuslaissa. Silti se on kohtuutonta, että yli viisi miljoonaa suomenkielistä joutuu opiskelemaan pakolla ruotsia, kyetäkseen palvelemaan 300 000 ruotsinkielistä, jos sellaiseen tilanteeseen joskus joutuvat.