Isänmaa kaupan

Kansakunnan kaapin päällä eduskunnassa käytiin viime viikon kyselytunnilla keskustelua hallituksen edesottamuksista valtion omistajapolitiikkaan. Vaikka eduskunnan kyselytunnit eivät kovin kummoisia virikelähteitä mielipidekirjoittajalle yleensä olekaan, joskus sielläkin kuulee mielenkiintoisia oivalluksia. Yksi sellainen sattui tämän kirjoittajan korvaan, kun vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi loihe lausumaan näkemyksensä hallituksen harjoittamasta omistajapolitiikasta seuraavasti: “Minkä Kekkonen toi, sen Sipilä vei!”

Kovin vaikeaa ei ole yhtyä Mustajärven mielipiteeseen. Sen verran kansalaisomaisuutta on hallituksen toimesta kerrottu viime aikoina olevan kaupan, että isänmaan myyminen eniten tarjoavalle ei mielleyhtymänä ole kaukana.

Kokoomuslainen ja kepulainen näkemys voi olla ja mitä ilmeisimmin myös on erilainen, mutta tämän kirjoittajan mielestä valtion omistajapolitiikan yksi keskeisimmistä tehtävä on olla tukemassa kasvua ja harjoitettua työllisyyspolitiikkaa sekä turvata omalta osaltaan viennin edellytyksiä. Ehkä kaikkein keskeisintä on kuitenkin se, että valtion omistamisella pyritään vahvistamaan kotimaista omistajuutta kansallisesti tärkeillä aloilla. Huoltovarmuus ja valtion muutkin strategiset intressit eivät ole pelkkää sananhelinää, vaan vakavasti otettavia velvoitteita, joita ei voi unohtaa, kun kansalaisomaisuutta yhtiöitetään ja yksityistetään. Siksi valtion on kaikissa tilanteissa säilytettävä määräysvaltansa kaikissa sellaisissa valtionyhtiöissä, joiden toiminnassa esimerkiksi huoltovarmuuden ylläpitäminen ja säilyminen on keskeisiä tavoitteita.

Hallituksen toimesta ollaan perustamassa uutta yhtiötä valtion omistuksille. Tuossa uudessa yhtiössä kerrotaan valtionyhtiöitä voitavan kehittää, mutta myös laittaa mahdollisesti myyntikuntoon. Alkuun uuteen yhtiöön on heitetty siirrettäväksi sellaisia nimiä, kuten alkoholinvalmistuksesta tunnettu Altia ja ongelmajätelaitos Ekokem. Muitakin nimiä on mainittu. Se mitä kaikkia suunnitelmiin sisältyykään, nähtäneen vasta tulevaisuudessa, mutta oli se mitä tahansa, valtion omistajaohjauspolitiikassa kuohuu.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, että omasta isänmaallisuudestaan aina tarkkana ollut ja ääntä pitänyt kokoomus on eturintamassa myymässä yhteistä kansallisomaisuutta eli käytännössä isänmaataan ja kepu sekä Sipilä – niin Kekkosen seuraajia kun ovatkin – ovat häntää heiluttaen mukana viemässä (myymässä) Kekkosen perintöä.