Lomaltapaluu

Muistelen jostain joskus kuulleeni vanhan sanonnan, että kesäisin pitäisi työskennellä kansakoulunopettajana ja talvella sisävesilaivan kipparina. Ihan mielenkiintoiset ammatinvalinnat yhdelle ihmiselle, mutta ei se hassumpaa taida olla kansanedustajankaan leivissä. Tammikuu on lähes puolessa ja tavallinen tuulipukukansa on korjannut omat joulunsa pois jo loppiaisena, kun nämä hyväkkäät katsovat vasta asiakseen ruveta palailemaan omalta joululomaltansa. Eikä vähintään kahden ja puolen kuukauden kesäloma ynnä syksyiset ja keväiset istuntovapaat varmaan mitään ammatin haittapuolia nekään ole.

Tällä viikolla siis kansakunnan kaapinpäälliset Arkadianmäellä alkoivat täyttyä näistä lomailevista lainsäätäjistä. Korkea aika, voisi sanoa, sillä jos olen ymmärtänyt oikein, työsarkaa kyllä riittää, sillä valiokunnissa on tiettävästi toistasataa hallituksen esitystä odottamassa käsittelyä. Kiire siinä on edessä tai jopa suoranainen loppukiri. Sillä, kuten muistetaan, eduskuntavaalit ovat 19. huhtikuuta ja vaalilupauksiakin pitäisi ehtiä jakelemaan.

Aina näin vaalien alla ja aika-ajoin myös muulloin, nousee esiin ajatuksia siitä, onko 200 kansanedustajaa tarpeellinen määrä edustamaan runsasta viittä miljoonaa suomalaista. Turha lienee sanoa, että kaikki aihetta käsittelevät puheenvuorot ovat olleet vähentämisen kannalla, eikä ainakaan tämän kirjoittaja muista, että koskaan olisi vaadittu kansanedustajien lukumäärän lisäämistä. Monia ratkaisumallejakin on vuosien saatossa esitetty.

Liekö oireita usein järjestettävien vaalien aiheuttamasta vaaliväsymyksestä, että Suomessa yksi vaalien, jopa ongelmaksi muodostunut, ilmiö on jo pitkään ollut laskusuunnassa olevat äänestysprosentit. Asia nousi esiin eräässä äskettäin käydyssä mielipiteenvaihdossa, jossa eräällä hyvällä ystävälläni oli mainio ehdotus, jolla voitaisiin ratkaista tai ainakin parantaa äänestysprosentteja, mutta myös suhteuttaa äänestysprosentti ja kansanedustajien lukumäärä keskenään. Mitä ilmeisimmin tuo ystäväni oli pohtinut asiaa oikein ajatuksella. Itse olisin valmis kyseiseen järjestelyyn. Tuon ehdotuksen mukaan enimmäismäärä kansanedustajia olisi nykyinen 200 ja se olisi saavutettavissa jos äänestysprosentti olisi 100. Sitä pienempi äänestysprosentti pienentäisi valittavien kansanedustajien määrää siten, että äänestysprosentti huomioitaisiin kansanedustajien lukumäärässä. Eli äänestysprosentti laskettuna kansanedustajien (200) maksimimäärästä näyttäisi kansanedustajien lukumäärän. Kun viimeaikaisten vaalien äänestysprosentit ovat liikkuneet jossain 60 ja 70 vaiheilla (paitsi EU-vaaleissa), istuvien kansanedustajien määrä esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestysprosentin (70,5) mukaan olisi ollut 141. Tässä mallissa kansanvalta toteutuisi ja myös niin kutsutut nukkuvat näkisivät heti kuinka suuren päätösvallan he äänestämättä jättäessään ovat menettäneet.