Mikä riemastuttaa?

Totean heti alkuun, että henkilökohtaisesti kannatan turhanaikaisten säännösten ja byrokratian purkamista ja jossain määrin kauppojen aukioloaikojen sääntely on kuulunut juuri tuohon turhanaikaiseen kategoriaan. Mutta, kuten todettu, vain jossain määrin. Siksi en oikein ymmärrä, mikä on se juju tai asian perinpohjainen ydin, joka tuntuu saavan varsin monet tahot riemastumaan, ellei suorastaan riehaantumaan ajatuksesta, että kaupat voisivat olla auki vaikkapa ympäri vuorokauden. Kun kansanedustajatasoinen lausunnonantaja on sitä mieltä, että kauppojen aukiolon lisääminen nykyisestään poistaisi “jopa yhden keskeisen kilpailukykyrasitteen”, se osoittaa melkoisia utopistin taipumuksia.

Tässä yhteydessä kuuluisi tietenkin ruveta voivottelemaan kaupan työntekijöiden ja heidän vapaa-aikansa perään tai valittamaan mahdollisten lisätöiden häiritsemän perhe-elämänsä puolesta. En lähde sille tielle, se on ay-ihmisten asia, mutta siitä huolimatta ihmettelen, mitä sellaista lisäarvoa lisääntyvillä aukioloajoilla mahdollisesti saavutetaan, joka edellyttäisi rajatonta riemutunnelmaa.

Tasavallassa harjoitettu talouspolitiikka kun on pitänyt huolen siitä, että ostovoimaa on siltä kansanosalta, joka käyttää kutakuinkin kaikki käytettävissä olevat tulonsa kulutukseen, viety niin totaalisesti, että irtonaisia euroja ei juuri ole kuljeskelemassa kerättäväksi asti. Vaikka toisaalta ymmärrän myös monen kauppiaan toiveen – joka taitaa kuitenkin olla enemmän perusteetonta haavetta, kuin laskennallista faktaa – vaurastua nykyistä laajemmilla aukioloajoilla.

Voidaan aiheellisesti, myös kysyä. ketkä tarvitsevat ympäri vuorokauden auki olevia kauppoja. Entisenä alan miehenä toki ymmärrän, että jos juomingit loppuvat keskellä yötä, tarve täydennykseen ei katso kellonaikaa. Mutta mikäli olen lainkaan ymmärtänyt oikein, aukioloaikojen sääntely tulee jatkumaan jatkossa vielä ainakin Alkon myymälöissä. Joku öisestä työvuorosta palaava saattaa poiketa avoinna olevassa ruokakaupassa, jos grilliä tai nakkikioskia ei matkan varrelle osu. Mutta sitä en jaksa uskoa, että kukaan lähtisi vaikka vaate- tai kodinkoneostoksille keskellä yötä.

Tasavallan persuporvarihallitus on kosiskellut kansalaisia ilmoittamalla että yksi heidän ehkä keskeisemmistä tavoitteistaan on purkaa kaikenlaista turhaa sääntelyä ja elämistä häiritsevää byrokratiaa. Kauppojen, parturien sekä kampaamoiden aukioloaikojen sääntelyn poistaminen lienee yksi päänavaus tuolle tavoitteelle. Sinänsä periaatteeltaan ja lähtökohtaisesti siis ihan hyvä asia, mutta omakohtaisena ja subjektiivisena kokemuksena on todettava, että mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa tai edes hankaluutta ei tämän kirjoittajalla ole ollut näiden nykyisten säänneltyjenkään aukioloaikojen puitteissa. Kansalaisten ja etenkin kansanedustajien riemunkiljahduksista huolimatta, en jaksa uskoa, että aukioloaikojen vapauttaminen eduskuntakäsittelyssä tulisi sujumaan kovin yksituumaisesti tai tuomaan, joitain yksittäistapauksia lukuun ottamatta, mitään kovin suurta muutosta nykykäytäntöihin.