Omahyväisyys huipussaan
En ole pitänyt kirja, mutta eipä ole tasavallan pääministeristä kovin paljon havaintoja, jolloin hän olisi kommentoinut hallituksensa ja sen ministereiden edesottamuksia julkisesti. Viikonlopun aikana sellaisenkin huomion saattoi tehdä, jos sattui kuuntelemaan Ylen pääministerin haastattelutuntia, johon pääministeri Juha Sipilä osallistui ensimmäistä kertaa. Ei vakuuttanut – ainakaan tämän kirjoittajaa.
Asiallisuutta toki löytyi ja hyvää käytöstä. Jonkinlainen omahyväisyys ja itsekehu kuulunevat pääministerin toimenkuvaan ja perusominaisuuksiin muutenkin, mutta Sipilän itseriittoisuus vetää vertoja jopa Matti Vanhaselle, jonka vastaavat piirteet pääministeriajoilta alkoivat aikoinaan muistuttaa jopa narsismia.
Pyrkimys politiikan välttelyyn omassa retoriikassaan, on sekin varsin omituista. Vaikka ilmiö on näkynyt suomalaisten poliitikkojen kielenkäytössä viime aikoina muutenkin, se saattaa olla tarkkaan harkittua ja pyrkii ehkä palvelemaan joitain tiettyjä tavoitteita tai tarkoitusperiä.
Sipilä korosti – jopa useaan otteeseen – omaa rooliaan yleisten tavoitteiden määrittäjänä ja antavansa tavoitteiden toteuttamisen asiantuntijoiden tehtäväksi. Asioita tietenkin voi ja joskus pitääkin delegoida, mutta Sipilän puheenvuoroista paistoi läpi halu vetäytyä harmaaksi eminenssiksi tai taustavaikuttajaksi. Tällaista voisi hieman ilkeämielisesti kutsua johtajuuden puutteeksi tai ainakin sen välttelyksi.
En tiedä, onko kysymys sovitusta työnjaosta, mutta Matti Vanhanen on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana ollut yllättävän usein äänessä viime aikoina kommentoimassa keskustan ja jopa hallituksen linjauksia. Ehkä se sujuu häneltä vanhasta muistista tai sitten se mahdollistaa Sipilän pysymisen taustalla sotkematta käsiään päivänpolitiikan kiemuroissa.
Juha Sipilän omahyväisyys korostuu myös niissä yksityiskohdissa, joita on tipoittain ilmaantunut julkisuuteen korvaamaan yhteiskuntasopimuksen nurinmenoa. Se tiedetään, että monia poliitikkoja – etenkin keskustassa ja kokoomuksessa – ärsyttää eritoten ay-liike, jolla katsotaan olevan liikaa valtaa. Kun työnantajapiirejä nuoleskelevalla yhteiskuntasopimuksella ei päästy puuttumaan nykytilanteeseen, siihen pyritään muilla hallituksen käytössä olevilla keinoilla. Ay-liikkeen nujertamista on toki moni yrittänyt aiemminkin. Siinä vaan polttaa helposti omat näppinsä, joten en suosittele.