Bluffia
Bluffia, harhautusta, hämäystä, sumutusta. Jokainen voi valita mieleisensä, miksi haluaa tasavallan hallituksen kärkihankkeiksi nimeämiä ilveitä kutsua. Toki poliitikoilta on totuttu ja tiedetty puhetta piisaavan. Retoriikan hallintahan kuuluu heidän keskeisimpiin osaamisalueisiinsa, mutta jotain uutta toivoisi silläkin sektorilla tapahtuvaksi.
En tiedä ketä valtakunnan hallitus kuvittelee hämäävänsä tai peräti pettävänsä, kun puhuu panostuksesta biotalouteen, kun kysymys on vanhasta tutusta metsäteollisuudesta ja/tai kemianteollisuudesta, luontomatkailusta, metsästyksestä ja kalastuksesta.
Tämän kirjoittajan arkijärjellä ei oikein ymmärretä kuinka hallituksen suunnittelemilla leikkauksilla lisätään työpaikkoja, parannetaan kilpailukykyä tai kohennetaan tasavallan taloutta muutenkaan.
Kun hallituksen taholta ilmoitetaan, että sen kärkihankkeisiin kuuluu panostaa esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen, hyvinvointi- ja terveyspalveluihin tai vaikkapa liikenteeseen. Ketä se uskoo huijaavansa. Vaikka äänestäjien poliittisen muistin uskotaan (toivotaan) poliitikkojen taholla kestävän viikosta kahteen viikkoon, se silti riittää muistamaan, että ennen mainittuja panostuksia kyseisiltä sektoreilta on päätetty leikata moninkertaiset summat. Eli ensin leikataan ja sitten pieni osa palautetaan ja röyhistellään rintaa, kuinka fiksusti hallitus toimii. Hävetkää, jos osaatte!
Persuporvarihallituksessa juuri ne persut ovat se porukka, joka on saanut kuulla kunniansa mennen tullen. Joku taisi ihan oikeasti mennä vanhanaikaiseen ja uskoa, että heistä olisi ihan todenperäisesti pienen ihmisen, eläkeläisten ja muiden vähäosaisten puolestapuhujiksi. Todellisuudessa kysymys on ainoastaan Soinin ansioluettelon kohentamisesta. Tasavallan ulkoministerin virka kun näyttää hyvältä kenen tahansa CV:ssä. Siitä huolimatta, vaikka miehen viranhoito ei kovin kummoista olisikaan.
Toki hallituksella on ymmärtäjiäkin. Siihen jokaisella on luonnollisesti oikeus. Mutu-tuntuma kuitenkin on, että melkoinen joukko noista ymmärtäjistä kuuluu siihen, useaan kertaan mainittuun porukkaan, joka kerran herran paskaan astuttuaan, kuvittelee mainitun tapahtuman johdosta olevansa itsekin herra. Uskonsa kutakin auttakoon, sillä heille on kaiketi turha vakuutella, että ei se herruus heidän ulostuksestaan tartu. Suomennettuna sanottuna se tarkoittaa, että pelkästään kokoomusta äänestämällä ei kultapossukerhon ovet välttämättä kenellekään aukene.