Siis suomalaisittain. Kovasti on aiheuttanut parranpärinää ja selityksiä suomalaisten huonoin tulos kesäolympialaisissa kautta aikojen. Päitä on vaadittu vadille, epäilyksiä on heitelty – hieman kevyestikin – ilmaan ja luonnollisesti vaatimuslistan kärjessä on jälleen kerran ollut se ikuisuusasia, että rahaa vaan on satsattava enemmän ja enemmän sekä huippu-urheiluun, mutta myös perustason liikuntaan. Kovin suopein mielin ei ilmeisesti ole otettu vastaan olympiakomitean puheenjohtajan Tapani Ilkan puheiden pyörtämistä. Hänen eroaan ei kai suoranaisesti ole vaadittu. Hän kuitenkin ilmoitti tässä taannoin, että hänen toimikautensa mainitussa tehtävässä olisi päättymässä Ateenan olympialaisiin, mutta on mitä ilmaisimmin perumassa puheitaan. Sekä yksityisissä keskusteluissa, mutta myös julkisesti on heitelty epäilyksiä Suomen kehnon kisamenestyksen johtuneen doping-aineiden käyttämättömyydestä tai sitten niiden käytöstä.…

Todettakoon aluksi, että Piruparka kuuluu niiden tuhansien suomalaisten joukkoon, joiden kiinnostus henkilökohtaiseen urheilun harrastaminen aikoinaan tehokkaasti tukahdutettiin liikunnan ja urheilun alalta tutkinnon suorittaneiden ja liikunnanopettajiksi itseään kutsuvien henkilöiden toimesta. Vaikka näissä tukahduttamistoimissa oli kaikki leikkimielisyys kaukana mainittakoon, etteivät ne kuitenkaan tehneet tämän kirjoittajasta urheilun vihaajaa vaikka saattoivatkin myötävaikuttaa siihen, että suhtautuminen suomalaiseen huippu-urheiluun ja sen saavutuksiin, mutta myös takaiskuihin on pysynyt realistisissa, jopa sarkastisissa raameissa. Urheilusta – myös kilpaurheilusta – ovat viisaat ja asiaan muuten perehtyneet väittäneet, että se on tai ainakin sen tavoitteena tulisi olla leikkimielinen toiminta, josta liika vakavamielisyys ja ryppyotsaisuus olisi pidettävä mahdollisimman kaukana. Keskeisen sijan ennen olympialaisia tai muita suuria kansainvälisiä kisoja muodostavat mitalitavoitteet, joita edellä…

Sitä on taas tarjolla, kuningasurheilua. Mikäli olen ymmärtänyt, televisio tarjoaa jalkapallon EM-kisoista katsojille seurattavaa yli sadan tunnin ajan. Kun en ole fakki-idiootti minkään asian – edes jalkapallon suhteen – vieroitusoireista ei liene pelkoa, ellei ihan kaikkia alkulohkojen pelejä sattuisi näkemäänkään. Mahdollisuus siihen kuitenkin annetaan. Hyvä näin. Asuinpaikoista johtuen, jalkapallon seuraaminen kentän laidalta niin sanotusti livenä on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana jäänyt itseltäni varsin vähäiseksi. Matkaa pelipaikoille on kertynyt sen verran paljon, että laiskuudesta ja edellä mainitun fakki-idiotismin puutteesta johtuen, olen tyytynyt katselemaan lajia pääsääntöisesti television välityksellä. Siinä on kuitenkin vaaransa. Kun tottuu katselemaan huipputason matseja, joita television välittämät ottelut poikkeuksetta ovat, ei puulaaki-tason tai edes alempien divisioonien sarjaotteluita välttämättä tunnista…

On hienoa olla suomalainen! Jostain syystä tuon kaltainen hehkuttaminen suomalaisten urheilijoiden tekemien tulosten ja saavutusten jälkeen on aina kuulostanut ärsyttävältä. Siksi minulta löytyy hieman ymmärrystä Janne Holmenille. Kun hän on vuodesta toiseen tehnyt rankkaa työtä, harjoitellut ja vuodattanut omaa hikeään päästäkseen päämääräänsä, ei monikaan suomalainen ole tiennyt, että tällaista miestä on edes ollut olemassa. Maratoniakin piti EM –kisoissa juosta lähes 38 km, ennen kuin suomalaiset urheiluselostajat alkoivat pitää teoreettisten mahdollisuuksien rajoissa, että Holmen sijoittuisi edes mitaleille. Kun voitto sitten tuli, oli koko suomalainen urheilukansa omimassa ja jakamassa Holmenin kultamitalia. Siinä paikassa suomalainen kestävyysjuoksu oli saanut piristysruiskeen, jonka ansiosta se jälleen nousisi, ellei aivan Nurmen, niin ainakin Väätäisen, Virenin ja Vasalan…

Suomalaiset ovat sankarikansaa. Vuosisatojen saatossa suomalainen itsetunto on tallattu maan rakoon niin perusteellisesti, ja niin monta kertaa, että tarve kansallissankareista ja muista urotöiden tekijöistä on niin suuri, että se on kaiketi imeytynyt jo suomalaiseen geeniperimään asti. Suuria sankaritekoja kaipaavan suomalaisen kannalta on ollut harmillista se, että edellisen sodan päättymisestä on ehtinyt kulua jo kohta 60 vuotta. Kokonaiseen sukupolveen eivät suomalaiset ole päässeet kunnostautumaan sotatantereilla eivätkä tekemään sankaritekoja. Ainoastaan tuhansittain julkaistujen kirjojen ja kirjoitusten jopa vähän elokuvienkin välityksellä tämä sotaa kokematon su-kupolvi on saanut tietoa suurista suomalaisista sankariteoista. Rähmälläänolon vuosina ei isänmaan itsenäisyyden säilyttämistä pidetty juuri minään. Joidenkin mielestä oli jopa rikollista kun pieni maa uskalsi sankarillisesti puolustaa itseään suurta ja…

Huolimatta siitä, että jalkapallo kuuluu ehdottomasti niihin suosikkiurheilulajeihin, joita itse mie-lenkiinnolla seuraan niin television välityksellä kuin livenäkin, jos se vain on mahdollista. Nyt kui-tenkin alkaa tuntua, että kiintiö on pian täynnä, vaikka katselukohteena ovat olleet vasta MM- jal-kapallon alkupelit. Ehkä se johtuu siitä, että en sittenkään ole tarpeeksi innostunut lajista, koska tunnen ihmisiä, jotka olisivat täysin tyytyväisiä vaikka televisio ei mitään muuta lähettäisikään kuin jalkapalloa. No, taukopaikat voitaisiin täyttää näyttämällä jotain muuta urheilua. Jalkapalloa on sanottu kuninkuuslajiksi. Sitä se varmasti on kun seuraa minkälaisia tunteita se he-rättää ympäri maailmaa. En tiedä muuta urheilulajia, joka olisi saanut aikaan sotia valtioiden välillä tai epäonnistuneita urheilijoita oltaisiin tapettu. Jalkapallohuliganismi on tietysti vielä oma…

Se on sitten kaksi viikkoa talviolympialaisia. Tosin suomalaisten menestysmahdollisuudet suoma-laiskansallisissa, maastohiihdon eri muodoissa lienevät varsin rajalliset. Sen osoitti jo ensimmäinen 30 km:n kisa. Yhdistetyn osanottajien vahvaa panosta osattiin odottaa ja alkuhan ylitti kaikki odo-tukset kirkkaasti. Lajin suomalaisesta kaksoisvoitosta kun on kulunut jo peräti 54 vuotta. Tällainen alku on balsamia urheiluhullujen suomalaisten vieläkin kipeisiin haavoihin, joita viime talven do-ping – sotkut saivat aikaan. Maastohiihto, mäkihyppy, yhdistetty ja miesten jääkiekko ovat tietenkin ne talviurheilun lempilap-set, jotka ovat lähimpänä suomalaisen televisiota tuijottavan penkkiurheilijan sydäntä. En jaksa us-koa, että joku sellainen laji kuin curling, jaksaisi nostattaa suomalaista kansallistunnetta samalla tavalla kuin esim. jääkiekko, olipa menestys sitten kuinka mahtava hyvänsä. Kun kansainvälinen antidoping – toimikunta…