Hallituksen linjoilla

Tämäkin näköjään piti nähdä. Eli se, että pääoppositiopuolueen kannattajat ovat hallituksen tekemien ratkaisujen linjoilla suuremmalta osalta, kuin yhdenkään hallituspuolueen kannattajat konsanaan.

Sen osoitti Helsingin Sanomien äskettäin tekemä tutkimus, joka näyttää, että perussuomalaisista peräti 63 prosenttia piti hallituksen tiukkaa asennetta euromaiden tukemiseen täysin oikeana päätöksenä. Seuraavina tulivat Sdp (47 %), Vas. (44 %), Kokoomus (43 %). Vihreiden kannattajakunnasta, tukea hallituksen tiukalle linjalle – siis täysin oikeana päätöksenä – annettiin ainoastaan 30 prosentin volyymilla. Kun näkemysvalikoimaan lisättiin vaihtoehtona kohta: ”Osin oikea päätös”, prosenttiluvut alkoivat näyttää jo aivan toisennäköisiltä. Silloin kaikista vastaajista peräti 86 prosenttia piti hallituksen tiukka linjaa joko täysin, tai ainakin osittain oikeana päätöksenä. Mielenkiintoista oli myös se, että ainoastaan 10 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että aiempaa tiukempi linja oli huono tai erittäin huono päätös.

Mitä tästä voisi päätellä? No, ainakin sen, että suomalaiset ovat saaneet tarpeekseen ylivelkaantuneiden maiden luotottamisesta, semminkin, kun vakuuksista – takaisinmaksun tökkimisen varalta – kukaan muu kuin Suomi, ei näytä olevan kiinnostunut. Ja takaisinmaksu tulee taatusti tökkimään – ainakin Kreikan kohdalla.

Tätä kirjoitettaessa pääministeri Katainen on saanut eduskunnan suurelta valiokunnalta neuvotteluvaltuudet euromaiden huippukokoukseen. Valiokunnan kanta oli tiukka eli Suomelta ei pitäisi irrota senttiäkään Kreikan lisäluotottamiseen ilman, että saamme vaatimamme vakuusjärjestelyt voimaan. Ja vaikka äänestäjät hyväksyvätkin hallituksen tiukat linjanvedot, perussuomalaisille suuressa valiokunnassa vakuusjärjestelyt eivät riitä, vaan, yhdessä keskustan kanssa, he jättivät asiasta eriävä mielipiteen. Mitä euromaiden huippukokouksessa tänään päätetään – se jää nähtäväksi.

Kun perussuomalaiset – jytkynkaltaisesta vaalimenestyksestään huolimatta – valitsivat oppositiosta huutelemisen vaihtoehdon, se vaikutti siihen, että ainakin ne puolueet, jotka istuvat sekä nykyisessä, että olivat mukana myös edellisessä hallituksessa, ovat joutuneet tarkistamaan omia linjauksiaan. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkistaminen on tarkoittanut kutakuinkin täyskäännöksen tekemistä niiltä osin, kun on kysymys lepsusuti asiansa hoitaneiden euromaiden tukemisesta. Ihan heti ei tule mieleen vastaavaa tilannetta, missä hallitus olisi näin pitkälle myötäillyt pääoppositiopuolueen näkemyksiä. Sehän tietenkin vain osoittaa, että vaaleilla on jopa todellista ja käytännössäkin näkyvää merkitystä.