Sinisilmäisyyttä vai itsesuojeluvaistoa?

Niin surkuhupaisaa kun se kansalaisen silmissä onkin, kysymys on melkoisen naiivista sinisilmäisyydestä, kun pääministeri Katainen, euromaiden huippukokouksesta palatessaan, hyväuskoisesti ilmoittaa, että Suomi on saavuttanut tavoitteensa vakuusvaatimuksissaan. Eli antaa ymmärtää, että Suomi on saamassa ne suureen ääneen vaatimansa vakuudet Kreikalle myönnettävistä lisäluototuksista.

Toisaalta, varsin arveluttavaa on myös se, jos mainitun euromaiden huippukokouksen jälkeen esitetyt vakuuttelut vakuuksien läpimenosta johtuisivat ministeriportaan itsesuojeluvaistosta. Joka taas olisi seurausta ennen eduskuntavaaleja sekä hallitusneuvotteluissa puhutusta suoranaisesta palturista.

Toisin sanoen väite, että kysymys ei olisikaan poliittisesta teatterista, jota näytellään vain Suomessa suomalaisten veronmaksajien lepyttämiseksi tai peräti hämäämiseksi, ei kansalaisia vakuuta.

Myönnän, että puhutun ja toisaalta jopa kirjoitetunkin sanan ymmärtämisessä löytyy myös Piruparalla aika ajoin parantamisen varaa. Näin ollen lienee kohtalaisen yleistä, että väärinymmärryksiä sattuu, kun ihmiset kommunikoivat. Siksi väärinkäsitykset voidaankin usein pistää puhtaasti inhimillisyyden piikkiin. Siitä huolimatta – ja kun kysymys on kuitenkin varsin isoista, valtakuntia ja vähintäänkin koko maanosaa koskevista asioista – voi oikeutetusti kysyä, onko kuullun ymmärtämisessä mahdollisesti parantamisen varaa, siis kuinka vakuuttavilta ja uskottavilta niin sanotut lupaukset suomalaisille myönnettävistä vakuuksista tai jopa niistä käytävistä neuvotteluista kuulostavat. Näin siitä syystä, että jos ja kun – kuten virallisissa uutisissa on kerrottu – nuo lupaukset sisältyvät ainoastaan suulliseen lausahdukseen, josta ei tiettävästi ole kirjattu sanaakaan virallisiin kokousasiakirjoihin, epäilykset elävät vahvana.

Tuo suullinen, Suomen vaatimia vakuuksia käsitteleviä neuvotteluja koskeva lausahdus, josta ainakin Katainen tuntui olevan kovasti tohkeissaan, kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti: ”Harkitaan, jos katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.”

On toki inhimillistä, että sekä vaalilupaukset, mutta ennen kaikkea hallitusohjelmaan kirjatut ja eduskunnan suuren valiokunnan edellyttämät vakuusvaatimukset painavat päälle. Mutta ainakaan Piruparka ei edellä mainitun suullisen lausahduksen perusteella arvaisi huudella vaatimusten läpimenosta mitään. Ja kuten itse – vajavaisella käsityskyvylläni – asian ymmärrän, suullinen lausahdus sisältää ainoastaan ilmoituksen vakuuksia koskevien neuvottelujen harkinnasta. Joten suureen juhlaan – ei ainakaan tässä vaiheessa – luulisi olevan aihetta. Siinä valtiovarainministeri Urpilainen lienee kuitenkin Kataista realistisempi, kun totesi, että neuvoteltavaa on vielä paljon. Mutta siihen tarvitaan sitä ”tarkoituksenmukaisuutta”, että neuvottelukumppania edes “harkittaisiin”.