Huh hellettä

Itse asiassa, otsikko on täysin turha. Mitä sitä asiaa, jonka jokainen aistii ja omakohtaisesti havainnoi, tarvitsee erikseen otsikoida, mutta kun jotain täytyy kirjoitelman aiheesta ylle merkitä, niin olkoon sitten vaikka noin.

Joskus kerrottiin tarinaa mummosta, joka talvisessa lumimyräkässä työnsi kinostuvan lumen keskellä potkukelkkaansa kohti kotia. Matkanteko oli rasittavaa ja otti paitsi voimille, myös luonnon päälle. Mummo keräsikin – suomalaiskansalliseen tapaan – sisua ja tarmoa matkan jatkamiseen melkoisen laajalla litanialla kunnon suomalaisia kirosanoja ja muita tilanteeseen hyvin sopivia ärräpäitä. Tietysti tarinaan kuului, että paikalle piti osua pitäjän kirkkoherra (kuinkas muuten). Tämä luonnollisesti moitti mummon sanavalintoja ja valisti, että tuolla menolla mummo kyllä joutuu sinne kuumimpaan paikkaan, josta hän niin monet kerrat on kirkonmenoissa tullut varoitelleeksi. Mitäpä mummo muuta voi, kuin vastata kirkkoherralle totuudenmukaisesti, että mitäpä tuosta, kyllä lämmin vanhoille luille hyvää tekee.

Tottahan mummo tietysti puhui. Mitäpä vanhat luut muuta kaipaavat, kuin kohtalaisen käytön ohella lämmintä ja lepoa sopivassa suhteessa. Paino sanoilla sopivassa suhteessa. Sillä liika on liikaa. Vaikka auringon paahde luita, niin nuorempia, kuin vähän vanhempiakin, pitkän talven ja pakkasten jälkeen mukavasti lämmittää, kyllä viikkoja jatkunut helle alkaa syödä jopa sitkeimmän sissin karaktääriä.

Jotain helpotusta tämän kirjoittajalle on tiedossa. Olen antanut itselleni kertoa, että kuninkaallisessa saarivaltakunta Britanniassa, Atlantin leppeät tuulet viilentävät sikäläisen asujaimiston eloa ja olemista siinä määrin, että ainakaan helteestä ei niillä leveysasteilla tarvitse kärsiä. Siksi Piruparka, niin eläkeläinen kuin onkin, on päättänyt ottaa lomaa lähes kiduttavaksi muodostuneista helteestä ja ottaa tänään suunnan kohti Tamperetta ja matkata Stanstedin lentoaseman kautta edelleen Cambridgeen, jonne tytär perheineen on neljän Dubain vuoden jälkeen kotiutunut.

Näin ollen pari seuraavaa kolumnia tulleekin kirjoiteltua brittimaisemista. Paluu Suomeen tapahtuu runsaan viikon kuluttua ja jatkan eläkeläisen lomanviettoa jälkeläisteni kera Vaasan saaristossa. Mikäli nettiyhteydet toimivat ja sähköpostit kulkevat, pyrin myös sieltä välittämään eläkeläisen lomatunnelmia ja aikaansaamaan sen verran pakinantynkää, että velvoitteet tulevat täytetyksi. Toivoa tietenkin sopii, että niin Britannian meri-ilmasto, kuin myös ilmasto-olosuhteet Vaasan saaristossa, vastaavat niille asetettuja odotuksia ja pako luita lämmittävästä, mutta kuitenkin niin kiduttavasta helteestä leppeämpiin olosuhteisiin onnistuu.