TÄRKEÄ KOKOUS

Menneellä viikolla käytiin EU:n huippukokous. Kokous oli monessa suhteessa tärkeä, vaikka suomalaisten on annettu jo kuukausien ajan ymmärtää, että tärkeys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että siellä valitaan komission puheenjohtaja, jonka kaiken todennäköisyyden mukaan pitäisi olla eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. No, komissio jäi vielä ilman uutta puheenjohtajaa, mutta ehdottomasti tärkeämpi asia, EU:n uusi perustuslaiksi kutsuttu sopimus tuli hyväksyttyä.
Puuttumatta sen tarkemmin uuden perustuslain voimaantuloon, joka edellyttää vielä kansallista hyväksyntää ja monissa maissa käytävää kansanäänestystä, todettakoon, että vaikka esillä oli ja hyväksytyksikin tuli monia suomalaisille tärkeitä asioita, kiistanalaisimpia kysymyksiä taisivat komission puheenjohtajuuden ohella olla sen kokoonpano eli omien komissaarien säilyminen ja EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt.
Heti huippukokouksen päätyttyä on esitetty, että suomalaiset lepsuilivat ja antoivat liian helpolla periksi. Mitä sitten menetettiin ? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jokaisen maan omat komissaarit säilyvät vuoteen 2014 asti ja sen jälkeen seuraavista viidentoista vuoden jaksoista jokainen maa joutuu olemaan viisi vuotta ilman omaa komissaaria. Onko sillä sitten kovin suurta merkitystä, kun komissaarit jo toimenkuvansakin perusteella edustavat toimissaan nimenomaan EU:n etua eivätkä ole oman maansa edustajia.
Piruparan ymmärryksen mukaan huomattavasti isompi asia oli EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt. On selvää, että nyt jo 25 jäsenmaan yhteenliittymässä yksimielisyysperiaatteen edellyttäminen kaikissa esille tulevissa asioissa ei onnistu. Sen verran mielipiteet ja käsitykset eri osissa Eurooppaa eroavat toisistaan. Siksi määräenemmistö- samoin kuin määrävähemmistösäännöksistä oli tarpeen saada aikaan päätökset. Huolimatta siitä, että niin sanottujen pienten maitten osuus EU:n jäsenistössä onkin määrällisesti kasvanut, suuret maat pitivät tässä asiassa paremmin pintansa ja saivat säilytettyä tai ehkä jopa kasvatettua vaikutusvaltaansa niissä päätöksissä, jotka ministerineuvostossa edellyttävät äänestystä. Tämä johtuu siitä, että määräenemmistön muodostaa 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia EU:n väestöstä. Suurten maiden valtaa hieman rajoittamaan saatiin kuitenkin aikaan myös niin sanotut määrävähemmistösäännökset. Niiden mukaan päätöksen kaatamiseen tarvitaan neljä jäsenmaata ja 35 prosenttia EU:n väestöstä.
Tässä vain muutamia poimintoja siitä satoja sivuja käsittävästä opuksesta, jota EU:n uudeksi perustuslaiksi kutsutaan. Mitä sen sisältämät asiat vaikuttavat yksittäisen kansalaisen elämään, sitä ei tiedä vanha Erkkikään, vielä vähemmän kuin sitäkään, onko siitä Suomessakin järjestettävä kansanäänestys ?