JUSSINPÄIVÄ

Piruparalla on muistikuvia juhannuksista, jotka ajoittuivat muuhun ajankohtaan kuin viikonloppuun. Ettei asia olisi jäänyt vaivaamaan, piti asiasta ottaa selvää. Ja niinhän siinä kävi, että muistikuvat olivat oikeita. Vuoteen 1954 asti juhannuspäivää vietettiin aina 24.6. oli viikonpäivä sitten mikä hyvänsä. Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivää on vietetty sinä lauantaina, joka sijoittuu kesäkuun 20 – 26 päivien väliin. Tästä siis johtuu, että vaikka juhannusta vietetään yöttömän yön juhlana, pisin päivä ja lyhin yö eivät aina ajoitu juuri juhlan vieton ajaksi. Juhannuksen tienoilla aurinko voi paistaa enimmillään maan eteläosissa 18 – 19 tuntia, maan keskiosissa 19 – 22 tuntia ja napapiirin pohjoispuolella läpi yön.
Juhannukselle niin kuin lähes kaikilla muillekin vuoden juhlapäiville on tietenkin lanseerattu myös kirkollinen merkitys. Kuinka sattuikaan, että Jeesuksen ja Johannes Kastajan ikäero oli tuo lähes tasan puoli vuotta, jolloin molempien syntymäpäivien vietolle on saatu aiheelliset perusteet. Juhannuksen vietossa mainittu kirkollisuus ei juurikaan esiinny, ellei sellaiseksi lueta viinin (lue viinan) kaikin puolin runsasta suosimista.
Juhannukseen liittyy perimätiedon mukaan myös erilaisten taikojen tekemistä. Lieneekö syynä valosten öiden lumo vai mistä johtunee, että erilaiset taiat ovat pääsääntöisesti liittynyt tavalla tai toisella pariutumiseen. Siksi niitä ovatkin harrastaneet pääsääntöisesti nuoret neidot, joille tieto tulevista mahdollisista sulhasista oli ainakin entisaikaan ehdottoman välttämätöntä. Miten lie nykyaikana ? Siihen perimätiedosta ei löydy vastausta.
Juhannus on se vuoden kaikista juhlista, jolloin vallitsevalla säätilalla on kaikkein suurin merkitys. Joulut, pääsiäiset, loppiaiset ja mitä näitä nyt onkaan, voidaan viettää vähän huonommankin säätilan vallitessa. Juhannusta vietetään kuitenkin pääsääntöisesti ulkotiloissa ja silloin odotetaan lämmintä ja mielellään jopa helteistä ilmanalaa. Suomalaiskansallisen juhannusuupumuksen kohtaamiseen lämmin sää on ehdottomasti miellyttävämpi kuin kylmä ja sateinen. Tilastot kertovat, että edellinen helteiseksi laskettava juhannus oli Suomessa vuonna 1999.
Tilastoista näkyy myös se, että juhannuksen aikaan suomalaismiehiltä usein unohtuu sepalus auki. Tämä yhdistyneenä suomalaiskansalliseen tapaan nauttia paloviinaa korreloi väistämättä hetkellisen kasvupiikin hukkumiskuolemien esiintymistiheydessä. Tästä syystä ei tarvitse tehdä juhannustaikoja kyetäkseen ennustamaan, että tänäkin juhannuksena hukkuu ennätysmäärä suomalasia, jotka sukupuoleltaan ovat siis miehiä, jotka paloviinan, nyttemmin vielä halvan sellaisen, myötävaikutuksesta jättävät itsestään ja viinapäästään kehnon muiston jälkeenjääneille.