Uskon asioitako?

Piruparka palstanpitäjänä, on toistakymmentä vuotta noudattanut tiettyjä periaatteita, joista yksi on ollut, että kenenkään uskon asioihin ei ole syytä sekaantua. Joitain muitakin ohjenuoraksi luettavia osviittoja on tullut seurailluksi. Mutta muuten aihepiirit näissä teksteissä ovat olleet varsin luvallista aluetta temmeltää ja vapaata riistaa tarttua kiinni, jos tai kun syytä on ilmennyt.

Mutta missä menee uskon asioiden raja? Kun Suomen ulkomaankauppa- ja Eurooppa-ministeri Alexander Stubb pari viikkoa sitten vieraili eurooppalaisen nykymurheenkryynin perimmäisillä syntysijoilla Kreikassa ja kehua reposteli euroalueen pahimmissa vaikeuksissa olevan kriisimaan kehitystä. Oliko kysymys Stubbin uskosta Kreikka kohtaan vai pelkästä toivosta vai ehkä molemmista. Kun vierailunsa päätteeksi Alexander Stubb totesi, että ”Kreikan hallitus oli tehnyt häneen myönteisen vaikutelman” ja että ”ensivaikutelmansa ovat erittäin positiivisia.” Näkikö hän, mitä uskoi tai toivoi näkevänsä. Miten Stubbin havainnot ovat suhteutettavissa siihen, että nyt – pari viikkoa myöhemmin – niin kutsutun troikan eli EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n edustajat ovat tarkastuskäynnillään saattaneet tulla aivan päinvastaiseen tulokseen, vaikka raportti tulleekin vasta myöhemmin. Hieman käytettävissä olevista lähteistä riippuen, voi silti hyvinkin olla pääteltävissä, että Kreikka ei tule selviämään velvoitteistaan, eikä kykene toteuttamaan säästöohjelmaansa suunnitellusti. Aika näyttää.

Ei euroa ja Eurooppaa jo pari vuotta koetellut talouskriisi mikään helppo asia tai aihealue ole. Ja myönnettävä on, että henkimaailmoista ja uskontilityksistä paremmin tunnetut käsitteet saattaisivat sopia paremmin selityksiksi niille ilmiöille, joita näissä eteläeurooppalaisten maiden velkatalkoissa on tullut esille. Siitä huolimatta – kun kysymys on kuitenkin satojen ja taas satojen miljardien suuruisista rahasummista, joka maallisessa raadollisuudessaan on suorastaan epäpyhää – pitäisi pyrkiä pysymään asialinjalla eikä heitellä lausuntoja mutu-pohjalta.

Vai voisiko todella olla niin, että myös talouskysymykset – tai ehkä juuri ne – ovatkin mitä suurimmassa määrin uskon asioita. Että kaikki perustuukin siihen, mitä markkinavoimat kunakin hetkenä sattuvat uskomaan ja joihin tilanteisiin ei edes ole olemassa järkeviä ja loogisia ratkaisuja, vaan kaikki on kiinni siitä, kuka mitäkin uskoo ja toimii sitten niiden uskomusten ja myyttisten (harha)luulojen mukaan. Eli että nimestään huolimatta, taloustieteistä löytyisi saman verran niin kutsuttua ”oikeaa tiedettä” kuin on vaikkapa teologiasta. Tämähän tarkoittaisi, että kovin pitkälle ei ole päästy niistä inkvisition ja noitavainojen ajoista, jolloin maailmaa hallittiin puhtaasti uskon asioiden pohjalta.