VAPPUMUISTOJA

Niitäkin on. Huolimatta siitä, että jokunen vappu hurjina nuoruusvuosina saattoi vierähtää niin sanotusti melko muistamattomissa. No, vapun vietolla on aina ollut kosteahko, ellei suorastaan märkä maine, joten mitään tavanomaisesta poikkeavaa tuskin syntilistaan vapun vietoista on päässyt kertymään.
Syntymäkotikunnassani – valkoisen kaupungin maineestaan huolimatta – oli ainakin vielä omassa nuoruudessani aikamoinen joukko ihmisiä, joiden vapunvieton kohokohta oli osallistuminen vapunpäivän vappumarssiin. Paljon oli myös niitä, jotka kadunvarsilla pällistellen seurasivat silmä tarkkana ohi kulkevaa rivistöä, löytääkseen sieltä työkavereita, naapureita tai muuten vaan tuttuja naamoja. Varsinainen kliimaksi syntyi, jos sellainen marssija näkyi joukossa, jota aiemmin ei osattu epäillä ”aatteen” kannattajaksi.
– Että tuokin, ikinä ei olisi uskonut! Sekä työväestön, että ylioppilaiden vappujuhlinta on keskittynyt ja ollut näkyvimmillään yleensä kaupunkiympäristössä. Maaseudulla ihmiset ovat vapun tienoilla usein olleet jo täydessä työn touhussa pelloillaan, eikä aikaa ole riittänyt juhlimiselle. Ei kuitenkaan aina. Joinain vappuina on ollut aikaa myös työväenlauluille.
Elettiin 1970-luvun loppua. Asuin ja työskentelin noihin aikoihin jonkin aikaa pohjalaisessa kunnassa, joka aiemmin oli tullut tunnetuksi siitä, että kunnanvaltuusto oli kieltäytynyt vastaanottamasta paikkakunnalle satoja työpaikkoja tuovaa teollisuuslaitosta, perustellen sitä sillä, että se toisi kommunisteja paikkakunnalle. Oli vapunpäivän aamu. Noina aikoina radionkuuntelijat yleensä heräteltiin vappupäivän viettoon lähes koko aamun kestävällä työväenmusiikkikonsertilla. Niin tuolloinkin. En tiedä, oliko syynä edellisenä iltana nautitut ”vappusimat”, mutta siinä työväenlauluja kuunnellessani päähäni iski kuningasajatus, että täytyyhän tälle ”körttikansalle” julistaa myös vapun sanomaa. Kuinka se paremmin kävisikään kuin musiikin muodossa. Asuimme rivitalomuotoisessa asuntoyhteisössä keskellä kirkonkylää, joten olosuhteet kuulijoiden saamiseksi ”vappukonserttiin” olivat ihanteelliset. Taloudessamme oli tuolloin kolme matkaradiota, joten ei muuta kun suunnitelman toteuttamiseen. Kaikki radiot viritettiin samalle asemalle soittamaan työväenmusiikkia, radiot ikkunalaudalle, ikkunat auki ja volyymit täysille. Itse lukitsimme oven ja poistuimme paikalta paikalliseen krouviin hankkimaan hieman kadoksissa ollutta ruokahalua vappulounasta silmälläpitäen.
Kun iltapäivällä palasimme kotiin, kaikki kolme radiota oli käyty pudottamassa ikkunalaudoilta lattialle. Jälkeenpäin ei asiasta kuulunut sanaakaan. Emme virkkaneet mekään mitään.